Hae
Arjen suklaasuukkoja

18 kertaa lämmin kiitos

Tämä on se luku, jonka verran sain ääniä Espoon kunnallisvaaleissa ollessani ehdolla Espoon Vihreiden listalla. Tai oikeastaan ääniluku oli 19, mutta joukossa oli omalta äänestysalueeltani oma ääneni, niin siksi haluan antaa lämpimät kiitokset 18 ihanalle ihmiselle, jotka luotitte taitooni ja ymmärsitte miten sydämmellä olin projektissa mukana.

Minusta on oikeasti tosi hienoa ja upeata, että peräti 18 vierasta ihmistä käytti sen yhden ainoan äänensä minun tukemiseksi. En ole espoolainen alunperin (asunut vain muutamia vuosia täällä ja perheeni asuu muualla), joten minulla ei ole täällä esimerkiksi satojen vanhojen koulukavereiden verkostoa tai juurikaan mitään valmista tukea, niin siksi tätä joukkoa osaan aidosti arvostaa.

Niin klisee kuin se onkin, niin kokemus oli hieno ja myös silmiä avaava monessakin mielessä, vaikka en ehtinyt vaalikampanjaa rakentamaan lainkaan ja vaalibudjetti oli pyöreät nolla euroa. Tämä olikin se ainoa asia, joka jäi harmittamaan, enkä oikein tiennyt mitä olisin lopputulokselta odottanut, joten tämä yllätti positiivisesti. Ehdokkaita kun oli omalla puolueellakin listalla yli 100. Toinen toistaan lämpimämpiä ja osaavampia persoonia, joista jokainen olisi paikkansa ansainnut.

Vaikka ääniä ei tullut satoja, niin silti jokainen annettu ääni ansaitsee lämpimän kiitoksen. Minulle jokainen annettu ääni on aivan yhtä tärkeä ja arvostan niistä jokaista. Kiitokset myös Vihreiden upealle porukalle siitä taustatyöstä ja tuesta, jonka annoitte meille kaikille ehdokkaille. Ehkäpä näemme samoissa merkeissä seuraavien vaalien aikana, koskaan kun ei tiedä mitä tässä (vihreässä) maailmassa tapahtuu.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille ja toivottavasti tavataan myös instagramissa.

Vaalikampanja jäi tyystin kiireen jalkoihin

Asia, joka on vaivannut ja harmittanut mieltä viime viikkoina on se, että kuntavaalien ehdokkuus ja siihen liittyvä kampanja on jäänyt täysin kiireen jalkoihin. Aika ei vain riitä, niin minkäs teet! On varsinaiset palkkatyöt, kodin työt sekä äidin kiireet ja muut arjen touhut, joten tälle tärkeälle asialle ei ole jäänyt lainkaan aikaa.

Olen niin ihaillen seurannut miten ehdokaskollegat antavat vaalityölle 110 prosenttia ja vielä enemmänkin. He valtaavat radanvarsia, kauppakeskuksia ja rantaraitin. Jakavat esitteitä, jututtavat ihmisiä vaalien teemoihin liittyviin asioihin liittyen sekä perustavat someen ehdokassivustoja. Heillä on kampanjapäälliköt ja tuhansien ja taas tuhansien eurojen vaalibudjetit perustuen omiin säästöihin sekä sponsorirahoihin.

Minä puolestani ehdin nippa nappa käydä ehdokaskuvassa ja laittaa tietoni Ylen vaalikoneeseen ilman tarkentavia perusteluita. Ei kovin kummoinen kampanja tai panostus, joten enpä usko vaalituloksenkaan olevan kovin kummoinen.

Tämä ei tarkoita sitä, etten arvostaisi ehdokkuutta tai sitä, että minua ehdolle pyydettiin Espoon Vihreisiin. Tämä asia ei ole muuttunut, eikä se, ettenkö pitäisi valittujen työtä Espoossa todella tärkeänä. Minulla olisi siihen varmasti paljon annettavaa. Mutta jos siihen työhön pääseminen vaatisi tuhansien eurojen oman rahan panostusta tai noin valtavaa työmäärää kampanjoinnin puitteissa, niin enpä tiedä olisinko aivan näin paljon valmis asian eteen tekemään.

Kokemus se on ollut tämäkin ja ehdottomasti positiivinen sellainen. Sekään ei ole muuttunut miksikään ja onhan aina hienoa tutustua uusiin ihmisiin uusien kuvioiden kautta.

Tsemppiä kaikille kollegoille kampanjointiin, muistetaan äänestää ja nähdään myös instagramissa