Hae
Arjen suklaasuukkoja

Ajatuksia koronakuplan sisältä

Vaikka miten haluaisin, että oma blogi olisi mansikkaa ja vaahtokarkkeja täynnä oleva onnen maa, niin todellisuus on, että Suomi on historiallisessa poikkeustilassa. Syynä tähän on yhteinen vihollinen nimeltä koronavirus. Tämän seurauksena meidät on ohjeistettu välttämään turhia sosiaalisia kontakteja ja pysymään mahdollisuuksien mukaan oman kodin suojassa. Tämä mullistava toimenpide näkyy myös blogini puolellakin pakosta aiheissa. Ja onhan tämä poikkeustila nyt meidän kaikkien arkea ja uudenlaista elämää, joka on hyväksyttävä, ja tähän on sopeuduttava.

Näin perheellisenä hyvä puoli on, ettei karanteenissa tarvitse olla yksin. Nyt siis kotoillaaan oman porukan kanssa ja aivan luvan kanssa. Aamulla ei olekaan ensimmäisenä mielessä, että mitäköhän aktiviteettia pojalle tänään järjestäisi, vaan olemme sulkeutuneet kotiin meidän oman koronakuplan sisälle, jossa olo on turvallista ja mukavaa. Tähän kuuluu Yle Areenan ilmaiset Ryhmä Hau-jaksot, ruoanlaitto, koirien lenkittäminen, Pupu Tupunan ja Nalle Puhin lukeminen sekä muut lukuisat leikit, joita päivän aikana keksimme.

Myönnettävä on, että välillä jopa unohdan koko koronan, koska niin tiivistä elämää vietämme omassa kodissa. Sitten taas avaan puhelimestani uutissivustot ja todellisuus iskee päin näköä. Otsikot huutavat Italian ja Espanjan kauhistuttavaa tilannetta ja naapurimaamme Ruotsin synkkenevää tilanetta. Messukeskusta ollaan Ruotsissa muuttamassa kenttäsairaalaksi uusien tehohoitopaikkojen saamiseksi. Toisaalta Kiinan Wuhanissa ei ole uusia tartuntoja enää todettu, joten toivoa on, että epätoivoinenkin tilanne on voitettavissa.

Samoin näen koronan vaikutukset arjessa, kun poistun kuplastamme välttämättömälle ruoan hankintareissulle. Kiinnitän huomiota siihen, että ihmiset karttelevat toisiaan kaupan käytävillä (näinhän on ohjeistettu) ja huomaan heidän hansikkaat kädessä ostavan suuria määriä ruoka- ja taloustarvikkeita. Myös itse ostan enemmän, koska tarkoitus on huomattavasti harventaa kauppareissuja. En hamstraa, mutta ostan useamman päivän ruoat kerralla ja tarkasti harkiten.

Kassalle päästessäni huomaan kassaneidin ahdistuneen olemuksen ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaan. Tajuan olevani etuoikeutettu, koska olemme voineet sulkeutua pienen poikamme kanssa kodin turvaan. En haluaisi missään nimessä nyt tehdä työtä, jossa pitäisi olla ihmisjoukkojen keskellä, heidän ympäröimänään. En myöskään haluaisi olla tilanteessa, jossa poikamme joutuisi käymään päiväkotia. Vaikka koronan ei ole todettu olevan vaarallinen kuin iäkkäimmille ihmisille ja riskiryhmään kuuluville, niin silti tilanne pelottaisi. Tunnen levollisuutta siitä, että näen Lucan kotona, ja tiedän, että hän on turvassa.

Meidän koronakupla on koti, johon ei kuulu muita paikkoja. Aiemminkin olemme viihtyneet kotona ja olemme luonteeltamme koko perhe kotikissoja. Nyt kuitenkin ei-suositeltaviksi-paikoiksi on tullut Iso Omena, Hop Lopp ja mummola, joissa vähintään yhdessä kävimme päivittäin. Elinpiiriksi on siis muodostunut käytännössä oma koti. Näin tämä arki nyt menee, mutta kuinka kauan, onkin se perimmäinen suuri kysymys mielessäni.

Tervettä kevättä ja mielenrauhaa kaikille 😘

Koronan konkreettiset vaikutukset arkeemme

Minä myönnän, että olen huolestunut. Alleviivaan sanaa huolestunut, enkä ole paniikissa ja kykenen vielä ajattelemaan järkevästi. Olen iloinen hallituksen pitämästä tiedotustilaisuudesta ja siitä, että asia otetaan vakavasti. Halleluja, vihdoinkin. Eihän kukaan tietenkään nauti rajoituksista, mutta kuten sanottu, niin nämä on yhteiset talkoot, joihin meidän kaikkien on osallistuttava, jotta tilanteesta selvittäisiin mahdollisimman nopeasti ja vähillä henkilövahingoilla.

Miten minä ja perheemme sitten näihin talkoisiin osallistumme ja miten arkemme pienen pojan vanhempina muuttuu? Hop Lopissa ja kauppakeskusten leikkipaikoilla lopetimme käynnit jo aikoja sitten. Ei pelkästään koronan, vaan myös liikkeellä olevien influenssan ja flunssan takia. Pöpöjä on nyt siellä ja täällä, eikä koskaan voi tietää miten likainen kaupan maksupääte, hissin nappula tai julkisissa tiloissa oleva oven kahva oikeasti on. Varovaisuutta ja tervettä järkeä olen noudattanut jo pitkään, jolla tarkoitan erityisesti käsien huolellista pesua ja käsidesin mukana kantamista kodin ulkopuolisten asioiden hoitamisessa.

Matkustamisesta ulkomaille olimme muutenkin ajatelleet pitää taukoa koronan takia. Aivan terveen järjen vuoksi, ei paniikin. Matkustaminen ei ole nyt järkevää, eikä hallituksen päätöksen mukaan myöskään tilapäisesti edes mahdollista. En ymmärrä lainkaan ihmisiä, jotka ovat lähteneet epidemia-alueille lomalle. Niin itsekästä ja lyhytnäköistä toimintaa. Suomen koronat ovat alkujaan tuontitavaraa. En voi käsittää, että jotkut lähtevät ehdoin tahdoin tartuttamaan itsensä ja sitten siihen perään läheisensä Suomessa. Aivan käsittämätöntä ja edesvastuutonta touhua heiltä.

Mieheni on saanut vahvan suosituksen töistä siirtyä etätyöhön ja näin hän on toiminutkin niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä helpottaa jatkossa Lucan hoitoa, koska voimme vuorotella ja toinen pääsee käymään kaupassa, lenkittämään koiria ja tekemään muita hoidettavia asioita. Emme halua ottaa poikaa mukaan edes Ison Omenan marketteihin tällä hetkellä. Halu suojella omaa pientä lasta on niin vahva. Taivaan kiitos olen vielä kotiäiti ja poika kotihoidossa, joten riski saada tartunta on huomattavasti pienempi verrattuna siihen, että olisin kodin ulkopuolisessa työelämässä ja poika jo päiväkodissa pöpöjen keskellä.

Tälle viikolle aiottu mummolareissu on myös peruttu. Erityisesti äitini kuuluu koronan riskiryhmään ja haluamme siskoni kanssa noudattaa annettua ohjeistusta ikäihmisten suojelemisesta. Lisäksi kaikesta varovaisuudesta huolimatta olen kärsinyt viime viikkoina flunssan oireista, joka voi olla raju tai jopa vaarallinen iäkkäimmille ihmisille. Parempi siis varoa ja miettiä ennalta omaa toimintaa. Itse en ole flunssasta huolissani, joka on minusta täysin tavallinen kausiflunssa.

Luulen, että arki muotoutuu uudenlaiseksi lähiviikkoina ja vaikutukset selviävät kunnolla vasta ajan kanssa. Elämistä en aio lopettaa, mutta omaa käyttäytymistä ja tapaa elää on syytä nyt pohtia. Onneksi oma koti on aina ollut meidän perheelle se maailman paras paikka, oli sitten koronan uhkaa tai ei.

Terveyttä, hyvinvointia ja mielenrauhaa kaikille 😘