Hae
Arjen suklaasuukkoja

Vaniljainen punaherukka kaurapiirakka

Nyt on tehty kesän ensimmäinen (mutta ei taatusti viimeinen) kaurapiirakka, jota oma äitini on tehnyt meillä kotona aina siitä asti kun olimme siskon kanssa pikkutyttöjä. Tällaiset periytyneet reseptit on ihan parhaita ja niitä on ihana tehdä nyt vuorostani omalle pojalle.

Resepti on helppo ja nopea, joka sopii siis lapsiperheille ja kaikille niille, jotka kaipaavat nopeasti hyvää ja suhteellisen tervettä syötävää vaikka väli- tai iltapalaksi.

Pohja:
1 dl sokeria, 3 dl kaurahiutaleita, 1,5 dl vehnäjauhoja, 150 g sulatettua voita, 1 muna, 1 tl leivinjauhetta.

Täyte:
Punaherukoita 1,5-2 dl, kermaviili purkki (tai vastaava määrä piimää), 0,5 dl sokeria, 2-3 tl vaniljasokeria, 1 muna.

Sekoita kulhossa kuivat aineet, lisää sulatettu voi ja muna sekä sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Painele taikina vuokaan ja lisää päälle marjat. Lopuksi sekoita kulhossa täytteen aineet keskenään ja valuta täyte marjojen päälle.

Paista uunissa keskitasolla 180 asteessa noin puoli tuntia. Kuitenkin siten, että piiras saa kauniin ruskean värin. Tupla-annoksesta saa kerralla leivottua uunipellillisen.

Herkullista viikonlopun jatkoa kaikille 😘

Sadonkorjuun aika – Miten laatikkoviljely onnistui?

Kirjoitin alkukesästä, että perheemme innostui laatikkoviljelystä ensimmäistä kertaa ja lupasin päivittää tänne myös miten asiassa onnistumme.

Laitoimme pihallemme neljä laatikkoa, joihin istutimme herneitä, porkkanoita, perunaa ja mansikoita. Alku näytti todella lupaavalle. Sain seurata miten taimet kasvoivat korkeutta ja alkoivat tuottaa sadon alkua. Mansikat alkoivat hiljalleen saada väriä kypsymisen merkiksi ja herneisiin ilmestyi palkoja. Odotimme, että sato olisi täysin kypsä ja olisi parhaimmillaan.

Kun sitten alkoi näyttää sille, että pääsisimme satoa maistelemaan, niin jotkut ehtivät edellemme. Nimittäin valkohäntäpeurat, jotka hyvällä ruokahalulla rouskuttivat satomme yksi kaunis aamu. Sinne meni mansikat ja herneet, joita olimme odottaneet, mutta onneksi sentään maan alla olevat perunat ja porkkanat olivat turvassa. Perunoistakin peuroille maistui kukat, mutta itse mukulat säästyi meille.

Pihamme on aidattu ja aiemmin valkohäntäpeurat ovat kulkeneet aidan ulkopuolelta. Nyt sitten taisivat tajuta heille katetun ruokatarjoilun ja hyppäsivät vaivatta pihalle ja herkkuhetken jälkeen taas takaisin metsään. Tuli tähänkin asiaan sitten selvyys, että todellakin pääsevät pihallemme. Jatkossa täytyykin keksiä jotain järeämpiä suojakeinoja sadon suojaksi ja tyytyä tällä erää nauttimaan oman maan perunoista ja porkkanoista. Puutarhurin taidoissamme ei siis vikaa ollut, mutta nopeathan syövät hitaat. Parempaa onnea siis ensi kerralla tähän juttuun.

Ihanaa ja kaunista viikon jatkoa 😘