Hae
Arjen suklaasuukkoja

Rahat vai hyvinvointi? Kumpi on tärkeämpää?

Tätä on tullut mietiskeltyä viime aikoina toden teolla, kun ystäväni irtisanoutui korkeasti palkatusta esimiehen työstä ja teki päätöksen palaamisesta takaisin vanhaan perusvirkaansa. Hän kaipasi aikaa taas perheelle, omalle hyvinvoinnille ja harrastuksille sekä ihan vain joskus pelkälle olemiselle. Arjen lisäksi työ oli täyttänyt hänen illat ja myös osittain viikonloput, jonka tuloksena oli henkinen uupumus ja työn ilon kadottaminen.

Eihän kaikki aina toki ole näin mustavalkoista (ja ihmiset on erilaisia), mutta joku totuus tässä piilee. Itse olen perheihminen, enkä niinkään uraihminen. Minut tekee aidosti onnelliseksi aika poikani kanssa, eikä ne tunnit, jotka vietän etäpalavereissa kuulokkeet päässä läppärin äärellä. Tunnen kyllä tekeväni tärkeätä ja hienoa työtä, mutta silti, kun lähden hakemaan lastani päiväkodista, niin minulla on tunne, että olen menettänyt jotakin hienoa työn takia. Taas yhden päivän poikani lapsuudesta, kun en saanutkaan olla riittävästi läsnäoleva äiti.

Onko kaikki aina pakko maksimoida taloudellisesti? Palkka, tuleva eläke ja talous muutenkin? Ymmärrän, jos on taloudellisesti pakko, mutta harvemmin kenenkään talous on niistä muutamista sadoista euroista kiinni, jotka sitten nettona kuussa enemmän käteen jäisi isomman työmäärän ansiosta. Suomen nouseva veroasteikko pitää huolen siitä, että palkan korotusten hyöty ei läheskään kokonaan kohdistu työntekijän eduksi. Ei ainakaan suhteessa siihen kasvaneeseen työmäärään ja myös nousseeseen vastuuseen.

Voi olla, että kun lapsi kasvaa ja alkaa irtautua minusta enemmän kaverien ja itsenäisten harrastusten pariin, niin mieleni muuttuu. Mutta nyt täytyy todeta, että olen todella tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, enkä haluaisi minuuttiakaan enempää uhrata aikaa päivästä työlle. Osittaisen hoitovapaan ansiosta arki on muutakin kuin lähtöä päiväkotiin ja tuloa sieltä pois.

Hyvinvointi on muutenkin niin tärkeätä minulle, että myös itseni takia haluan varmistaa riittävön palautumisen työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin. Nytkin olen huomannut miten ihanan hyvää kevät ja pääsiäisen pyhät onkaan mielelle ja olotilalle tehnyt. Tästä on hyvä sitten arkeen taas palailla.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa ja tavataan myös instagramissa 😘

Torissa ostajina hysteerisiä äitejä

Kerroin instagramin puolella, että olen aloittanut haikein mielin käymään läpi pojan pieneksi jääneitä vaatteita ja vauva-ajan tavaroita muutenkin. Vaatteet on menossa hyväntekeväisyyteen, mutta joitakin arvokkaampia varusteita laitoin myyntiin Torin vauva-osastolle.

Yksi tällainen myyntiin mennyt varuste oli matkarattaat, jotka on ollut viime vuoden käyttämättömänä kodinhoitohuoneessa. Hinnaksi laitoin todella edullisen hinnan, jossa huomioin renkaiden kulumiset ja tämän ilmoituksen tekstissä kerroin.

Edullisen hinnan vuoksi rattaista alkoi tulvimaan meiliini kyselyitä ja kauppa syntyi nopeasti. Hakuajaksi sovimme edellisen viikonlopun ja silloin sovitusti ostaja saapui. Esittelin rattaiden tekniset toiminnot ja ostaja tutki rattaat. Hän oli tyytyväinen, päätti ne ostaa ja otti rattaat mukaansa.

Kun kaupasta oli kulunut muutama päivä, niin sain ostajalta Torin kautta tuohtuneen viestin, jossa hän väitti, että rattaat haisevat voimakkaasti homeelle, eikä hän voi lastaan niihin laittaa. Harmitteli, kun aikaa ja rahaa oli mennyt hukkaan sekä ilmoitti myyvänsä rattaat eteenpäin.

Kerroin ostajalle, etten ymmärrä asiaa lainkaan. Rattaat siis oli ollut säilytyksessä kuivassa ja lämpimässä kodinhoitohuoneessa, jossa on myös vaatteita ynnä muita kodin tavaroita. Pahoittelin, että hän asian näin kokee, mutta korostin, ettei rattaat voisi homeessa olla ja olisin asian varmasti huomannut. Ostaja ei kuitenkaan tarjoutunut palauttamaan rattaita eikä kauppasummaakaan takaisin edes pyytänyt.

Tällaisia ja vastaavia tarinoita kuulee kaiken aikaa. Ihmettelen miksi edes tällaiset äidit lähtevät ostamaan lasten vaatteita tai tarvikkeita käytettynä, jos kuitenkin uuden veroisia tavaroita vain haluavat. Sellaisia on saatavilla kaupasta täydellä hinnalla, eikä pääsääntöisesti Torista. Erittäin harvoin siellä täysin uusia tavaroita myydään, etenkään lasten ja vauvojen-osastolla.

Tällaiset tapaukset vähentävät Torin käytön halukkuutta, mikä on harmittavaa, koska tavaroiden kierrättämistä paljon kannatan. Onneksi kaikki ilmoitukset ja viestit säilyvät tallessa, jotta myyjä voi todentaa myytävän kohteen kunnon.

Tämä kerta nyt meni näin, jotenkin hassusti. Haluan lopuksi keventää tätä postausta kertomalla, että kaikki kokemukseni Torista eivät ole tällaisia, joten siksi tavaroiden kierrättämistä aion ehdottomasti jatkaa.

Ihanan keväistä loppuviikkoa ja toivottavasti tavataan myös instagramissa 😘