Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kun vanha ovi sulkeutuu, niin uudet avautuu

Tämä viikko on ollut hyvin monella tavalla jäähyväisten ja takana sulkeutuvien ovien viikko. En ole koskaan aiemmin tykännyt olla keskellä muutosta, enkä sitä hetkeä, kun näet oven hiljalleen sulkeutuvan, mutta et oikein tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt tämä hetki tuntuu yllättäen erilaiselle.

Minua ei jostain syystä haittaa lainkaan, että tulevaisuus on osittain vielä suuri mysteeri ja tuntematon. Olen aina aiemmin halunnut hallita kaikkea, nykyhetkeä ja tietää tarkalleen miten tulevaisuudessa asiat menevät ja ennakoida pohdiskellen aivan kaiken. Nyt kuitenkin tarve hallintaan on hävinnyt tyystin ja olen tästä aika iloinen.

Olen oppinut sen, että elämä kantaa, kun perusasiat on kohdallaan ja minulla ne on. Sekä sen, että elämän kuuluukin olla yhtä suurta seikkailua, eikä tasapaksua tylsää puurtamista. Se on ok, että joillekin sopii sellainen elämäntyyli, mutta kaikkien ei tarvitse elää siten. Se miten tämän ainoan elämämme haluamme viettää, niin se on jokaisen oma ja vapaa valinta.

Aivan hiljattain merkittävää roolia näytellyt ovi sulkeutui lopullisesti, mutta edessä näkyy jo satoja vielä nyt kiinni olevia uusien mahdollisuuksien ovia. Ne ovat vielä kaikki kiinni, mutta niistä pääsee jo nyt kurkistelemaan uteliaasti ja kuvittelemaan millaiseksi elämä voisikaan muodostua. Se onkin parasta, nimittäin haaveilu ja asioiden nautinnollinen odottaminen.

Ja mikäs tässä on odotellessa, kun Suomen kesä tarjoaa parastaan ja minun ehdoton lempparijuhla on aivan kohta edessä. Keskikesän juhla eli juhannus ja nyt onkin kunnolla syytä juhlia!

Ihanan helteisiä kesäpäiviä ja nähdään myös instagramissa

18 kertaa lämmin kiitos

Tämä on se luku, jonka verran sain ääniä Espoon kunnallisvaaleissa ollessani ehdolla Espoon Vihreiden listalla. Tai oikeastaan ääniluku oli 19, mutta joukossa oli omalta äänestysalueeltani oma ääneni, niin siksi haluan antaa lämpimät kiitokset 18 ihanalle ihmiselle, jotka luotitte taitooni ja ymmärsitte miten sydämmellä olin projektissa mukana.

Minusta on oikeasti tosi hienoa ja upeata, että peräti 18 vierasta ihmistä käytti sen yhden ainoan äänensä minun tukemiseksi. En ole espoolainen alunperin (asunut vain muutamia vuosia täällä ja perheeni asuu muualla), joten minulla ei ole täällä esimerkiksi satojen vanhojen koulukavereiden verkostoa tai juurikaan mitään valmista tukea, niin siksi tätä joukkoa osaan aidosti arvostaa.

Niin klisee kuin se onkin, niin kokemus oli hieno ja myös silmiä avaava monessakin mielessä, vaikka en ehtinyt vaalikampanjaa rakentamaan lainkaan ja vaalibudjetti oli pyöreät nolla euroa. Tämä olikin se ainoa asia, joka jäi harmittamaan, enkä oikein tiennyt mitä olisin lopputulokselta odottanut, joten tämä yllätti positiivisesti. Ehdokkaita kun oli omalla puolueellakin listalla yli 100. Toinen toistaan lämpimämpiä ja osaavampia persoonia, joista jokainen olisi paikkansa ansainnut.

Vaikka ääniä ei tullut satoja, niin silti jokainen annettu ääni ansaitsee lämpimän kiitoksen. Minulle jokainen annettu ääni on aivan yhtä tärkeä ja arvostan niistä jokaista. Kiitokset myös Vihreiden upealle porukalle siitä taustatyöstä ja tuesta, jonka annoitte meille kaikille ehdokkaille. Ehkäpä näemme samoissa merkeissä seuraavien vaalien aikana, koskaan kun ei tiedä mitä tässä (vihreässä) maailmassa tapahtuu.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille ja toivottavasti tavataan myös instagramissa.