Hae
Arjen suklaasuukkoja

Matkustanko vai enkö? – Siinäpä pulma

Tätä varmasti moni suomalainen perhe pohtii juuri nyt ja myös minä. Korona on kehittänyt omat haasteensa matkustamisen turvallisuuteen, jotka meidän on ikävä kyllä myönnettävä todeksi. Jos istuu lentokoneessa tuntikausia, liikkuu lentokentillä ihmisten seassa ja paikan päällä lomakohteessa haluaa nähdä muutakin kuin hotellihuoneensa seinät, niin voi altistua koronalle ja tahtomattaankin levittää sitä eteenpäin.

Olisihan se hienoa jo päästä reissuun, tätä en kiellä. Meillä jopa Luca on alkanut jutella, että koska mennään ulkomaille ja lähdetäänkö lentokentälle isin vai äidin autolla. Poika myös miettii mitä leluja ottaisi mukaan lentokoneeseen ja että perillä sitten mennään äidin kanssa edeltä uima-altaalle ja isi tulee perässä. Meillä kun on ollut reissussa tapana, että menen pojan kanssa aamiaiselta lastenaltaalle, niin mies on voinut rauhassa huoneessa vastailla työmeileihin.

Matkakuumetta siis ilmassa olisi, mutta vielä ainakaan ei olla mitään reissua varattu, enkä tiedä aiotaanko edes varata lähitulevaisuudessa. Tähän on monia syitä.

Oman perheeni turvallisuuden lisäksi mietityttää se, että en haluaisi olla se typerys, joka osaltaan olisi edesauttamassa koronan toista aaltoa syksyiseen Suomeen. Nyt keväällä ja kesällä tästä poikkeustilasta on selvitty valon ja lämmön voimin, mutta entäpä sitten kun syksyn harmaus ja sateet iskevät päälle, lehdet putoavat puista, koiralenkillä ollaan loskan seassa, eikä mihinkään pääsisi, vaan yhteiskunta olisi suljettuna. Siitä olisi jo kotoilun autuus ja eksoottisuus aika kaukana. Oma mieli ei ainakaan olisi kovin korkealla tai paras mahdollinen.

Toisaalta taas mietin, että olisiko se matkustaminen jo kuitenkin suhteellisen turvallista, koska tunnemme jo koronaa, sen tarttumista ja osaamme varoa tai ainakin pitäisi osata varoa. Tiedämme, että turvavälit, kasvomaskit, käsihygienia ja muut säännöt oikeasti auttavat koronan leviämisen ehkäisyssä. Kyllähän muutkin jo reissaavat, miksi ei siis mekin? Näin olisi helppo ajatella. Olemme päättäneet kuitenkin seurata tilannetta ja onneksi me pääsemme mökille lomalle, joten aivan kotona kesä ei mene. En missään nimessä tuomitse niitä, jotka ovat matkalle jo lähteneet, itse vain olemme vapaaehtoisesti jääneet vielä seuraajien rooliin tutkailemaan tilanteen etenemistä.

Tilanetta seuraillessa voi katsella vanhoja matkakuvia ja muistella menneitä matkoja. Tämän postauksen kuvat on Kalifornian kierrokselta Carmel By the Sea kaupungista, joka kuului sllloin matkareittiimme. Mikähän olisi seuraava kohde?

Ihanaa loppuviikkoa kaikille 😘

Veneilyä Espoon saaristossa

Tässä postauksessa on hieman Espoon saariston kauneutta parhaimmillaan, joka on nyt kauneimmillaan veneestä katsottuna. Meillä on retkivene, jolla pääsee kätevästi Suomenojan venesatamasta lähisaariin ja vähän kauemmaksikin halutessa. Mutta parasta hellepäivänä on oikeastaan vain mennä rauhallisesti eteenpäin ja olla vaan merellä. Olo on kuin toisessa maailmassa, eikä ulkomaanmatkoja todellakaan tarvita. Ollaan veneilty nyt pari päivää peräkkäin, saatu rusketusta ja mielet on rentoutunut.

Eipä muuta tällä kertaa, nauttikaa kuvista ja ihanaa viikonlopun jatkoa 😘