Hae
Arjen suklaasuukkoja

Miten toivuin sektiosta ja raskaudesta (lähes) täydellisesti

Kaikkein tärkeintä on muistaa olla armollinen itselle ja antaa kehon rauhassa palautua entisiin mittoihin. Aloittaa lempeästi, kuunnella omaa vartaloa ja tehdä kevyesti vain sen verran kuin hyvälle tuntuu. On hyvä tiedostaa, miten suuren ihmeen oma keho on maailmaan luonut, ja millainen voimanponnistus sen on täytynyt olla vartalolle.

Ensimmäiset kuukaudet Lucan syntymän jälkeen meni minulla kuin sumussa, syöttöä, imetystä, vaipan vaihtoa ja uuden tulokkaan ihastelua. Eipä siinä paljoa jaksanut tai edes halunnut peiliin vilkuilla. Kun sitten aikaa oli hieman kulunut, niin huomasin jo paljon tapahtuneen vartalossani. Jälkisupistukset, jotka ovat niitä hyviä kipuja kohdun palautuessa, ja osittainen imetys sekä vauvan nostelu ja kantaminen olivat jo selvästi harjoittaneet syviä vatsalihaksiani ja palauttaneet vartaloni linjoja.

Olin palautumisesta jo silloin hyvilläni, mutta en ollut entiseni. Toki olin varautunut, että raskaus ja erityisesti sektio jättävät jälkensä. Silti jossain vaiheessa tuli olo, että tahdon vanhan itseni takaisin ja olla taas ikään kuin minä. Silloin ryhdyin aktiivisemmin toimiin. Tämä tarkoitti kävelylenkkien lisäämistä ja uinnin aloittamista. En uskaltanut edes ajatella vielä suorien vatsalihaksien harjoittamista. Aloin myös kiinnittämään ruokavalioon huomiota, koska ensimmäiset kuukaudet pojan maailmaan tulon jälkeen söin suklaata väsymykseeni. Hoidin yösyöttöjä hormonien ja sokerin voimalla, jota en voi suositella. Kroonisessa väsymyksessä sokeri alkaa vain koukuttamaan niin helposti. 

Lucan ollessa noin vuoden ikäinen aloin taas harrastamaan liikuntaa kunnolla ja rankemmin säännöllisesti. Huomasin, että vatsalihakset oli palautunut sektion jälkeen ja uskalsin kunnolla taas harjoitella niitä. Tähän vaikutti toki myös, että poika alkoi nukkua pitkiä ja säännöllisiä yöunia eli myös minä sain nukkua kunnolla. Siksi jaksoin taas aloittaa kunnon liikunnan. Näin jälkikäteen ajateltuna rankemman liikunnan olisi voinut kehon puolesta aloittaa aiemminkin, mutta olin sen verran väsynyt, etten vain jaksanut sitä tehdä.

Nyt pojan ollessa jo yli 2 vuotta, voin sanoa toipuneeni ja olevani taas ns. kunnossa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että vartaloni malli on jotenkin muuttunut raskauden myötä. Paino on entinen, mutta joistakin vaatteista huomaan pienen muutoksen. Tämä ei haittaa minua lainkaan. Tällä mennään ja olen onnellinen pienen pojan äiti. Sen maailman ihanimman pikkumiehen ja meille maailman suurimman ihmeen.

Ihanaa lauantai-iltaa ja viikonlopun jatkoa 😘

Dubain kauppakeskuksessa Lucan ensimmäisellä ulkomaanmatkalla 

Mistä aikaa äidin treenaamiselle?

Mistä löytyisi tarpeeksi aikaa liikunnalle kiireisen arjen keskellä? Miten työssä käyvät äidit ehtivät treenata lainkaan arkena, kun minullakin on vaikeuksia ajoittain löytää sopiva hetki? 
Tavoitteeni on treenata säännöllisesti 5-6 kertaa viikossa, joka kannustaisi ja motivoisi terveellisiin elämäntapoihin kokonaisvaltaisesti. Aiemmin ajattelin, että jumppaan pitäisi olla tunti aikaa ja toki alku- ja loppuvalmistelut siihen päälle, mutta olen huomannut sen aika mahdottomaksi. No, ei hätää. Olen laskenut treeniaikaa 45 minuuttiin ja joskus jopa super tehokkaaseen 30 minuuttiin, niin johan helpotti ja illasta alkoi säännöllisesti löytyä tarvittava hetki.
Kuntokuurissa oli viikon tauko mökkireissun takia ja huomaan sen henkisessä hyvinvoinnissa. Olo on aika kireä ja on vaikeuksia päästä arjen rytmiin takaisin. Oikein odotan, että mies tulee illalla kotiin, niin pääsen jumppaamaan ja tuulettamaan päätä. Ai, että siitä tulee hyvä fiilis ja ensi yön nukun levollisesti liikunnan ansiosta.
Olen kehittänyt pieniä konsteja lisäämään liikuntaa arkeen. Ajatuksena on, että jokainen askel ja nosto tehdään itseä varten ja auttavat lisäämään viikon liikuntamäärää lähes huomaamatta. Hyötyliikunta on avainasemassa. Auton sijaan nostan pojan rattaisiin ja kävelen reippaasti lähikauppaan sekä takaisin. Leikit pojan kanssa on samalla tehokkaita yläkropan harjoitteita. Pojan nostot ja lennättäminen kehittävät äidin käsilihaksia ja naurattavat poikaa. Tykkään myös kyykätä poika sylissä peilin edessä. Siten leikimme hissiajelua eli ylös ja alas edestakaisin, joka myös on Lucan mielestä hauskaa. Kaikkea tällaista kehittelen kotiharjoitteiksi ja siihen päälle aerobista liikuntaa. Kuntosaliin minulla ei vain ole aikaa ja Luca vierastaa niin paljon, ettei lapsiparkkeihin ole mitään asiaa. 
Pidän todella tärkeänä, että aikaa arjesta löytyy liikunnalle. Se on minulle ja miehelleni tapa nollata ajatuksia ja voida taas hyvin. Joskus illat onkin aikamoista läpsystä vaihtoa miehen kanssa, että molemmat ehtivät saada oman liikunta hetkensä. Sitten onkin ihana olla koko perhe yhdessä iltapalalla ja alkaa rauhoittua yöunia varten. Täydellinen päätös kiireiselle päivälle.
Liikunnan iloa ja tsemppiä ajan hallintaan 😘