Hae
Arjen suklaasuukkoja

Missä on kuuntelun jalo taito?

Eräs asia, joka ärsyttää minua suuresti on se, kun ei osata kuunnella muiden mielipiteitä avoimin mielin, eikä tehdä lainkaan kompromisseja. Päässä pyörii vain minä, minä ja minä ja vielä kerran minä. Sitten kun tämä kuuntelemattomuus näyttäytyy vielä niin totaalisena, että se on suorastaan jo epäkunnioittavaa muita kohtaan, niin minulla ärsytystaso nousee huippulukemiin.

En vaan voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka kuvittelevat aina olevansa oikeassa. Ja sitten kun tällaiset ihmiset vielä kokevat tarvetta työntää nenänsä joka ikiseen asiaan mielipiteidensä kanssa, niin tilanteet saavat jopa koomisia piirteitä. Ei aina tiedä pitäisikö tilanteissa itkeä vai nauraa? Niinpä, enpä aina vastausta tähän tiedä. Joskus onkin vain parempi poistua itse paikalta ja yksinkertaisesti vain antaa olla omien hermojen takia.

Miksi se muiden kuunteleminen olisi sitten niin tärkeätä ja jopa suotavaa? No ainakin siksi, että toista ihmistä pitää kunnioittaa. Voisi myös huomata, että siinähän voisi vaikka oppia jotakin itsekin. Harmittavan usein olen havainnut, että jo etukäteen oma mielipide on muodostettu, eikä sitä sitten ihan vain periaatteesta voida muuttaa. Ei sitten millään, vaikka miten toiset esittäisivät järkeviä perusteluita jostakin toisesta kannasta.

Muutenkin olisi hienoa, että tiimi- ja vuorovaikutustaidot olisi kaikilla jollakin tasolla hallussa. Mielestäni kuuntelun jalo taito kuuluu ehdottomasti näihin ja on yksi oleelllisimmista asioista jopa. No, eipä näin näytä vaan olevan.

Ehkä onkin sitten parasta kerätä ympärille just ne kaikista parhaimmat persoonat ja jättää muunlaiset täysin omaan arvoonsa ja tyystin huomiotta. Ainakin niin pitkälle kuin suinkin on mahdollista. Loppujen lopuksi nimittäin vain niillä oikeilla ja ihanilla tyypeillä on väliä elämän laadun kannalta, eikä sekundaan kannata omia voimavaroja tuhlata.

Rentouttavan ihanaa viikonloppua (tulee niin tarpeeseen) ja nähdään myös instagramissa!

Yksi kommentti

  1. Tiinav kirjoitti:

    Joo.
    Tänäänkin selvittäessäni erästä asiaa mulle puhuttiin aidanseipäistä eikä aidasta, josta mä puhuin. Selvästi. Kahdesti.
    Mulla meni hihat kun pälpätys jatkui eikä ns asiakaspalvelija kuunnellut eikä kuullut. Selosti asian vierestä päästäkseen irti puhelimesta, minusta tai yhdistääkseen puhelun jonnekin nopeasti. Mieluiten kai sellaiselle, jolla ei ole hajuakaan mistä puhun ja joudun opettamaan häntä samalla. Siis asiakaspalvelija käyttäytyy näin. Aspa, jolle asiakas soittaa. Odotin 10 minsaa puhelimessa.
    Mun päreet paloi ja karjaisin ensin EI. Sitten karjaisin KUUNTELE. Sanoin etten aio lähteä pingpongiin jossa mua pallotellaan tyypiltä toiselle. Korotin kyllä siis ääntäni. Sanoin, että SINÄ OLET ASIAKASPALVELIJA. Jos et tiedä jotain tai osaa vastata, sinä otat selvää siitä ja soitat minulle takaisin sen sijaan että minä palvelisin itse itseäni asiassa, joka kuului asiakaspalvelijalle.
    Minustakin valitettavaa, että nykyään pitää esittää, puolustaa kynsin hampain ymmärtävänsä hänen vähäisiä resurssejaan ja tukea toisen roolia, että hänellä olisi iisiä ja ehtisi ajoissa kynsistudioon. Tai salille. Tai kampaamoon laitattamaan naamaansa ja hiuksiaan.
    Vain hänellä on kiire. Ei ehdi edes kuunnella asiaa. Nykyisin sanon melko kovalla äänellä, jos tämä kiirelaulu alkaa, että kaikilla meillä kiireemme on. Onko sinun kiireesi jollain tavoin isompi ja pätevämpi kuin kenenkään muun … en ole kovin suosittu, mutta en jaksa noiden sofiabelorfien kanssa.
    Epäkohteliaisuus ja arroganssi ovat päivän sanoja, lähentelee kyykytystä ja kiusaamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *