Hae
Arjen suklaasuukkoja

Yli esteiden vai sittenkin ei?

Onko kaikki esteet tarkoitettu ylitettäviksi? Onko kaikkien unelmien ja haaveiden tarkoitus toteutua? Olisiko sittenkin parempi, että kaikkien esteiden ylitse ei pääsisikään edes sillä kuuluisalla sisulla tai periksi antamattomuudella?

Minä jos kuka olen todellakin jääräpää (kysykää keneltä vaan, kuka minut aidosti tuntee), jos jotakin oikeasti päätän haluta ja tavoitella. Annan aina kaiken ja paljon enemmän siihen päälle, jos jotain päätän haluta tai jonnekin tahtoa. Se joku juttu voi olla kuntoilun tavoite, joku erikoisempi matka, kiehtova työpaikka tai oikeastaan mikä vaan tavoittelemisen arvoinen tila, asema tai asia.

Kuitenkin muutaman kerran olen huomannut elämässäni, että olen aivan turhaan hukannut jopa vuosia siihen, että olen yrittänyt mahdotonta. Jotain sellaista kylläkin, jonka toteutuminen ei ollutkaan minusta itsestäni lopulta kiinni, vaan muista. Olen lyönyt päätä seinään ja halunnut jotakin sen haluamisen takia. Toki en sitä siinä hetkessä tajunnut, vaan asia on kirkastunut myöhemmin tilanteesta etäytymisen kautta.

Jälkikäteen, kun olen lopultakin osannut päästää irti tilanteesta, niin olen huomannut, että jokainen tällainen sulkeutunut ovi onkin avannut sata uutta. Siis aivan kirjaimellisesti, jotain sellaisia ovia, joita en olisi aiemmassa elämäntilanteessa voinut edes kuvitella kohdalleni osuvan tai tulevan osaksi arkeani. Näiden uusien avautuneiden ovien takaa on löytynyt ihania ihmisiä, uusia ystäviä, maailman avartumista ja mieleisiä omanlaisia työjuttuja. Ja vaikka ne vanhat ovet onkin sulkeutunut, niin ihana on ollut huomata, että aito ystävyys on seurannut mukana uusista ovista uuteen elämään.

Ehkä siis onkin parempi, että ei aina mennäkään suin päin kaikkien esteiden yli, vaan joskus voi tippua haasteiden selästä tai jopa perääntyä haasteen isouden edessä. Tämä on minulle itse asiassa ollut todella vaikea myöntää todeksi, mutta näin todellakin ajattelen asioista nykyisin.

Kaikki tapahtuu aina syystä johdattaen meitä onnellisuutta ja minuutta kohden ja kaikki tapahtuu vasta sitten, kun ne jutut on valmis oikeasti kohtaamaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, matka oli mitä oli (ei sitä muistella kannata), mutta määränpää oli ihka oikea.

Ihanaa tätä viikkoa ja nähdään myös instagramissa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *