Hae
Arjen suklaasuukkoja

Miksi osittainen hoitovapaani leimaa minua ja ärsyttää muita?

Olen tehnyt mielenkiintoisen ja oudon havainnon liittyen kuuden tunnin päivittäiseen työaikaani, jota myös osittaiseksi hoitovapaaksi voidaan kutsua. Ihmiset reagoi siihen yllättävän voimakkaasti, vaikka periaatteessa sen ei pitäisi kuulua muille lainkaan. Asian pitäisi olla vain ja ainoastaan minun ja lapseni asia sekä työnantajani, mutta kaikilla muillakin näyttää olevan asiasta joku mielipide.

Ehkä yksi yleisimmistä vihjailuista on, että osittainen hoitovapaa muka jotenkin heikentäisi töiden suorittamista. Ajatellaan, että töitä pitäisi tehdä täysillä ja (lähes) aina, eikä osittainen työ olisikaan yhtä laadukasta, hyvää ja arvokasta kuin kokoaikainen työaika. Tämä ilmenee vähättelynä ja mielipiteinä, että minähän olen edelleen vain kotona.

Ei oikein ymmärretä, että kuuden tunnin päivittäiseen työaikaan mahtuu todella paljon työtehtäviä ja nämä tehtävät hoituvat aivan varmasti kiitettävällä laadulla. Työnantajien tulee nimittäin asettaa työtehtävät suhteessa työaikaan, niin työnlaatu ei siten pääse kärsimään. Tämä on perusteltua jo senkin vuoksi, että työnantaja maksaa palkan ainostaan kuuden tunnin työajasta, joten täysin omalla kustannuksellani tällaista arjen rytmiä elän.

Toinen harhaluulo mikä osittaiseen hoitovapaaseen liittyy on se, että sen ottaminen jotenkin osoittaisi motivaation puutetta työelämää kohtaan. Tämä on taas jotain mitä en ymmärrä lainkaan. Jos äiti haluaa viettää aikaa myös oman lapsensa kanssa hieman enemmän, niin se ei todellakaan tarkoita, etteikö kodin ulkopuoliseen työelämään kuuluminen kiinnostaisi myös tämän rinnalla.

Miksi pitäisi valita vain toinen, kun voi näin näppärästi saada molemmat? Olla sekä äiti ja saada arjessa aikaa myös oman lapsensa kanssa sekä kuulua siinä rinnalla aikuisten työelämään ja saada käyttää sekä kehittää sitä myötä omaa ammattitaitoa. Tämä on niin lähellä täydellistä yhdistelmää kuin vain itse asiassa voi olla. En tarkoita, että pitäisi sopia kaikille äideille tai vanhemmille, mutta sopii todella hyvin minulle ja pojalle. Saan nauttia äitiydestä ja Luca pääsee näkemään sekä leikkimään silti joka päivä päiväkodin kavereiden kanssa.

Onneksi on paljon niitäkin kanssaihmisiä, jotka ymmärtävät asian ytimen. Että tähän on jokaisella halutessaan oikeus, jos vain töiden järjestely ei mene merkittävän hankalaksi, joten miksi tällaistakin asiaa edes tulisi puolustella? Enkä puolustelu-linjalle edes lähdekään, vaan toteaan lyhyesti, että pienen lapsen äidillä on oikeus nauttia omasta lapsesta ja silti olla myös hyvä sekä motivoitunut työntekijä. Ja jos joku tämän valinnan tekee, niin ei se oikeasti ole keneltäkään toiselta pois, joten annetaan kaikkien tehdä omat valinnat ja elää niiden mukaisesti.

Ihanaa tätä viikkoa, auringon lämpöä odotellen ja nähdään instagramissa 😘

Yksi kommentti

  1. Vierailija kirjoitti:

    Onpa outo asenne tuo mihin olet törmännyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *