Hae
Arjen suklaasuukkoja

Yökylästä kotiin väsynyt riiviö

Me ollaan aloitettu hiljalleen yhden yön yökyläilyt mummolassa. Joo tiedän, että onhan jo aikakin (näin moni ajattelee), kun Luca täytti jo 3-vuotta, mutta meille aika ei vain ole ollut kypsä ennen viime syksyä. Poika on ollut niin minussa kiinni, eikä ole osoittanut mitään haluja olla poissa kotoa yötä, joten siksi en ole kiirehtinyt asian kanssa.

Nyt kuitenkin poika jää mielellään mummolan retkisänkyyn yöksi ja se on pojasta jännää. Jopa niin jännää, että hän välillä itse sitä pyytää tai ainakin ehdottaa. Luca puhuu mummon iltakylästä tarkoittaessaan yökylää mummolassa.

Siispä olemme tätä nyt muutamia kertoja tehneet. Tavallaan on kivaa olla illalla sohvalla lepäillen ja katsoa vaihteeksi aikuisten ohjelmia, mutta kun nukkumaanmenon aika koittaa, niin ikävä tulee lasta jossain määrin. Pakko se on tunnustaa ja onkin varmaan normaalia.

Uskon myös, että vaikka yökylät satunnaisesti ovatkin varmasti hyvä juttu (sekä pojalle että minulle), niin lapsi nukkuu silti parhaiten kotona ja omassa sängyssä. Huomaan sen siitä, että kun poika tulee kotiin yökylästä, niin hän on väsynyt ja tekee kaikki mahdolliset temput sekä juonittelut minulle.

Aluksi yleensä kertoo, että on ollut ikävä äitiä ja minä kerron, että minulla on ollut samoin ikävä häntä. Sitten alkaa käskytyksen yritykset, passautukset ja huomaan, että erossaoloa täytyy tavallaan hyvitellä pojalle. Toisaalta en nyt tätä niin pahana pidä, koska ikävän vuoksi annan lapselle mielelläni ekstra-huomiota. Ehkä se on lellimistä, mutta eihän lapsi rakkaudesta pilalle mene.

Jatketaan näitä satunnaisia yökyläilyjä silti, koska ikävä vaihe on kuitenkin ohi niin nopeasti. Kun olen hyvitellyt ja halitellut tarpeeksi lasta, niin ollaan taas normaalissa arjessa entistä paremmilla mielin, kun ollaan oltu hetki erossa toisistamme sekä seuraava yö nukutaankin sitä paremmin taas kotona.

Ihanaa viikon jatkoa ja tavataan myös instagramissa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *