Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kuntokuurin lopahdus ja koronan pelkoa

Näin tässä pääsi käymään, että joulun jälkeen alkanut kuntokuuri on ainakin tällä hetkellä katkolla. Puolustuksena täytyy todeta, että syy ei ole perinteisessä laiskuudessa vaan ennemminkin perusflunssassa, joka saapui meille joitain viikkoja sitten todennäköisesti Lucan päiväkodin välityksellä. Ensin poika tuli tukkoiseksi ja sitten oireilu siirtyi minulle. Kurkkukipua, lämpöä ja vilun tunnetta on riittänyt.

Lapsi siis jäi kotiin päivökodista, koronatestissä on käyty (tulos negatiivinen) ja minulla on aikamoinen univelka levottomien öiden takia. Eipä näistä syistä johtuen olisi pääsiäisloma voinut parempaan aikaan alkaa ja kuntokuurin katko on inhimillinen. Lepo nimittäin on nyt se asia mitä tässä todellakin tarvitaan.

Nyt kun olo alkaa olla kuta kuinkin normaali, niin pitäisi alkaa löytymään taas motivaatiota kuntoiluun. Miksi sen aloituksen pitää aina olla niin vaikeata? Vaikka tietää ja muistaa sen hyvän olon tunteen minkä siitä saa? Minulla aloitus on aina yhtä takkuilua, mutta kun alkuun pääsen, niin sitten vauhti on kova. Tästä syystä johtuen jopa sen yhden treenittömän välipäivän pito viikossa on pieni haaste, kun siihen liittyy sitten se aloittamisen vaikeus.

Olen miettinyt, että pääsiäisen pyhät annan itseni vielä levätä ja myös laiskotella sekä sitten taas täytyy ottaa itseä niskasta kiinni kuntoilun suhteen. Ja täytyyhän ne lukemattomat suklaamunat jotenkin kropasta sulattaa, ilman Kinder- ja Mignon munia pääsiäinen ei vain ole pääsiäinen. Näin se asia vaan on.

Näissä tunnelmissa meillä alkoi pääsiäinen. Ihanaa lomaa kaikille ja toivottavasti nähdään myös instagramissa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *