Hae
Arjen suklaasuukkoja

Pienelle lapselle ei saa huutaa

Asia, joka tekee minut niin totaalisen vihaiseksi ja samalla surulliseksi on se, jos pienelle lapselle huudetaan. Olen muutamia kertoja joutunut sivusta tahtomattani seuraamaan tällaisia tilanteita ja sanattomaksi vetää. En voi ymmärtää mitä näiden aikuisten isien tai äitien päässä oikein liikkuu. Tuskin mitään, ei ainakaan yhtään mitään järkevää.

Onhan meillä kaikilla jonkinlaista stressiä ja väsymystä, joka vetää pinnan kireälle, mutta se ei ole mikään puolustus. Ei todellakaan, vaan se on täysin näiden aikuisten oma ongelma, jota ei ollenkaan pitäisi purkaa omaan pieneen lapseen.

Tällaiset vanhemmat ei saavuta huonolla käytöksellä yhtään mitään. Kaikille tulee ainoastaan paha mieli ja pahimmassa tapauksessa lapsi alkaa pelkäämään omaa vanhempaa. Ainahan sitä voi pelolla lasta hallita, mutta millainen aikuinen tällaisesta pelolla kasvatetusta lapsesta kuoriutuu. En usko, että kovinkaan itsevarma tai hyvän itsetunnon omaava. Valitettavaa on, että sivullisena tällaisiin tilanteisiin on todella haastavaa puuttua.

Itse uskon kasvatuksessa lämpöön ja rakkauteen sekä asioista puhumiseen. Joo, eihän se näin yksinkertaista ole arjessa, tiedän. Pinnaa joutuu venyttämään ja varaamaan aikaa keskusteluille, kun oma voimakas tahto pojalla nostaa päätään. Pidän silti aina mielessä, että oman tahdon ilmaantuminen kuuluu asiaan ja huolestuttavaa olisi, jos näin ei tapahtuisi.

Minä haluan vaalia omalle lapselleni kotia, jossa asiat voidaan aina ratkoa puhumalla, eikä huutamalla. On kauhistuttavaa, että joissakin kodeissa vielä nykyäänkin vallitsee vanhakantainen pelolla kasvattaminen. Voihan olla, että näkemäni tilanteet ovat harvinaisia yksittäisiä tapauksia, jota todellakin toivon. Mutta silti se asia, että äiti tai isi huutaa ja pieni lapsi säikähtää niin pahasti, että seurauksena on itku, on vaan täysin väärin. Vai mitä mieltä olette?

Kaunista viikon jatkoa ja tavataan somessa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *