Hae
Arjen suklaasuukkoja

Lapsi iloisena päiväkodissa – Äiti kotona kriisissä

Nyt kun Lucan päiväkoti sujuu lopultakin loistavasti ja poika lähtee sinne aamuisin mielellään, niin olen törmännyt aivan uuteen ongelmaan, mikä ei liity lainkaan päiväkotiin. Tämä ongelma koskee ainoastaan minua itseäni.

Olen alkanut potea luopumisen tuskaa. Nyt kun poika vilkuttaa iloisesti päiväkodin porteilla ja kääntyy samoin tein pois juostessaan kavereidensa luokse, niin minä jään hieman hölmönä katselemaan pojan perään, että nytkö hän sitten jo meni omia menojaan.

Oleellinen asia onkin ne päiväkodin kaverit, joka on muutoksen tuonut tähän hommaan. Kavereista on tullut tärkeitä ja heistä puhutaan meillä kotona sekä samoin päiväkodin tädeistä. Aamulla jo kotona paras houkutin on luetella päiväkodin kavereiden nimiä ja muistuttaa, että he odottavat. Päiväkodin edessä Luca monesti huutelee takapenkiltä tuolissaan, että haluaa jo kavereiden luokse.

Olen alkanut ymmärtää missä vaiheessa äidit alkavat potea uutta vauvakuumetta. Se on varmasti tämä vaihe, kun ensimmäinen lapsi itsenäistyy jossain määrin aiheuttaen haikeutta ja jopa ikävää. Minäkin katselen Lucan vauvakuvia ja muistelen vauvavuotta taas uusin silmin. Sitä tajuaa entistä selvemmin miten ainutlaatuisen ihanaa aikaa se kerrassaan oli.

En silti ole ajatellut tätä luopumisen tuskaa parannella uudella raskaudella tai sellaisen yrityksellä, vaan nauttia tästä ajasta ja pojan kehitysvaiheesta täysillä.

Aamuisin aina heräämisen jälkeen halitellaan sängyssä, leikitään yhdessä Ryhmä Hau vahtitornilla ja pennuilla sekä syödään aamupalaa ennen päiväkotiin lähtöä. Illalla taas meillä on toiset yhteiset juttumme, joihin kuuluu ehdottomasti iltahalit ja iltasadut.

Ajan kulua ja etenemistä emme voi estää, mutta voimme muistaa, että nykyhetkeen on ihan hyvä pysähtyä.

Kaunista tätä viikkoa ja nähdään myös instagramissa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *