Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kokonainen vuosi Suomen rajojen sisällä

Minun Facebook muistutti julkaisusta tasan vuoden takaa Omanista. Niinpä, tasan vuosi sitten olimme Lähi-Idässä Omanissa huolettomin mielin nauttimassa auringosta ja eksotiikasta.

Matka ajoittui aikaan, että korona oli todettu Kiinassa, mutta sitä pidettiin lähinnä Kiinan ongelmana, eikä kukaan ajatellut, että virus muodostaisi maailmanlaajuisen pandemian tai leviäisi meille Suomeen asti.

Lentokentällä ja lentokoneessa muutamilla matkustajilla oli maskeja kasvoilla hetken aikaa ja lähinnä ne roikkuivat kaulassa muodon vuoksi. Korona oli jotain etäistä, eikä sen ajateltu koskettavan omaa arkea. Asiaa ei otettu tosissaan, ehkäpä olisi pitänyt. Toisaalta virus näyttää leviävän niin herkästi, että ilman rokotetta sen leviämistä olisi voinut olla joka tapauksessa hankala estää.

Vuosi sitten Omanissa en voinut todellakaan aavistaa, että matka olisi viimeinen kunnollinen kaukomatka pitkään aikaan. Lähinnä olin helpottunut siitä, että Lucan vauva-aika oli takana ja pääsisimme lopultakin taas aurinkoon Suomen pimeydestä silloin kun haluaisimme. Nimittäin pojan vauva-aikana meillä oli 10 kuukauden tauko ulkomaanmatkoissa ja se aika tuntui silloin ahdistavalle. Ajattelin, etten halua enää ikinä olla niin pitkään vain Suomessa. Tätäpä en silloin arvannut ja onneksi en.

Yllättävän hyvin tähän uuteen normaaliin on silti tottunut. Alku varsinkin meni hyvin viime keväänä, kun säikähdin koronaa pahasti, enkä halunnut muutenkaan liikkua oikein missään pakollisten menojen lisäksi. Nyt tilanne on jo toinen ja hillitön matkakuume vaivaa. Tähän haen helpotusta kotimaanmatkoilla, kun edes Tallinnaan en ole uskaltautunut pojan kanssa.

Sen verran uskallan jo unelmoida paremmasta tulevasta, että tähän postaukseen valitsin kuvat vuoden takaiselta reissulta Muscatista. Näihin tunnelmiin siis lopetus tällä kertaa, ihanaa sunnuntaita ja nähdään myös instagramissa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *