Hae
Arjen suklaasuukkoja

Miksi päiväkotiin lähtö on helppoa isin, mutta ei äidin kanssa?

Tämä on jotain niin käsittämättömän outoa, että meillä poika keksii kaikkia tekosyitä olla lähtemättä päiväkotiin, kun minä olen vuorossa. Näinhän on yleensä aina, koska olen osittaisella hoitovapaalla juuri siksi, että voin hoitaa päiväkotiin viennit ja haut.

Yleensä Luca kysyy jo aamulla herätessään minulta sängyssä, että onko päiväkoti auki ja kuka vie ja kuka hakee. Kun kerron, että on auki ja äiti vie, niin alkaa viivytys-taistelu. Ensin siihen kuuluu tietenkin aamuapala, jonka hän tottakai saa, mutta seuraavaksi alkaa maanittelu miten monta Ryhmä Hau -jaksoa hän saa katsoa ennen lähtöä.

Päivävaatteiden pukeminen on myös oma taistelu, koska niitä ei saisi pukea, jos Ryhmä Haussa on jännä kohta. Pojan suusta kuuluu topakasti, että äiti ei saa, kun yritän unisukkia alkaa riisumaan. Tästäkin neuvottelemme, että missä vaiheessa yöpuku vaihdetaan pois.

Kun sitten aamupala on syöty, sovitut Ryhmä Hau -jaksot on katsottu ja päivävaatteet on päällä, niin vielä on vuorossa yksi rutiini. Poika menee leikkihuoneeseen ja alkaa miettimäään mikä lelu lähtee kyseisenä aamuna saattamaan mukaan. Lelu jätetään päiväkodin edessä aina autoon odottamaan ja sitten hän saa sen päiväkodin jälkeen.

Niinä aamuina taas, kun Lucan isi vie päiväkotiin, niin kaikki sujuu oikeastaan täydellisesti. Ei ole mitään ongelmaa ja aamutouhut tehdään sujuvasti.

Ehkä tämä on vain jotain, että äidille kuuluu temppuilla. Tai sitten asia voi liittyä siihen, että äidistä eroaminen on aina hankalampaa. Myönnettäköön, että kun tätä asiaa purin tekstiksi, niin tuli mieleeni, että Luca ohjailee minua ehkä hieman liikaa aamuisin. Tähän täytyy yrittää löytää muutosta, mutta miten? Helpommin sanottu kuin tehty 😅

Ihanaa uutta viikkoa ja nähdään myös instagramissa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *