Hae
Arjen suklaasuukkoja

Miksi puhun kiusaamisesta 3-vuotiaalle pojalleni?

Tämä on sellainen aihe, jota en olisi halunnut tai uskonut, että joudun vielä 3-vuotiaan kanssa käsittelemään. Minulla oli sellainen sinisilmäinen uskomus, että kiusaaminen astuu kuvioihin vasta kouluiässä, mutta vähänpä taas tiesin tästäkään. Siis kiusaaminen alkaakin jo päiväkodissa!

Viime syksynä aloin huomaamaan, että päivökodin ryhmän isommat pojat roikkuivat pienempien niskassa puistossa tai estivät pieniä liikkumasta päiväkodin sisätiloissa halutulla tavalla siten, että he menivät pienen lapsen eteen ja samalla sanallisesti kielsivät kulun. Lisäksi jo tutustumisen yhteydessä aivan alkusyksystä näin tilanteita, kun isommat tahallaan tulivat häiritsemään pienten leikkejä. Pienet sitten alkoivat itkemään ja jättivät leikin kesken poistuen paikalta.

Ymmärrän hyvin henkilökuntaa, etteivät he ehdi kaikkeen tai näkemään kaikkea huutavan resurssipulan takia, mutta silti asia harmittaa ja suututtaa. Jopa siinä määrin, että otin yhteyttä päiväkodin johtajaan kahdesta nimetystä isommasta pojasta, joiden näin hakujen yhteydessä kiusaavan pienempiä useasti saman viikon aikana. Johtaja oli ymmärtäväinen ja tehostettu valvonta alkoi ja se toimikin hyvin. Tai niin ainakin luulen, sillä varmuudellahan en voi asiaa tietää.

Huomasin, että isompien häirintä tapahtui yleensä silloin, kun heillä oli tylsää eli heillä ei ollut ohjattua toimintaa. Pienempien häirintä oli silloin puuhaa, josta he saivat iloa ja huvia itselleen. Niin inhottavaa ja vastenmielistä. Toivottavasti kaikki vanhemmat olisivat sen verran kiinnostuneita omista lapsista, että puuttuisivat tällaiseen toimintaan.

Eihän sitä omaa lasta voi näiltä asioilta kokonaan säästää, mutta olisin toivonut, että asia olisi tullut eteen vasta myöhemmällä iällä. Nyt on vaikea selittää 3-vuotiaalle miksi toiset lapset näin toimivat. Olen sanonut, että se on väärin ja sitä kutsutaan kiusaamiseksi. Olen myös ohjeistanut, että täytyy kertoa aikuiselle ja että vain aikuisia kuuluu totella. Uskon, että poika nyt ymmärtää asian niin hyvin kuin hänen ikäisensä vaan voi.

Ihanaa uutta viikkoa ja sunnuntain jatkoa sekä tavataan myös somessa 😘

2 kommenttia

  1. outi kirjoitti:

    Se tuntuu kyllä aina pahalta, kun oma lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi. Tärkeää onkin tuo puhuminen oman lapsen kanssa ja viestittää juuri sitä, että aina pitää kertoa.

    Outi Karita
    https://outikarita.vaikuttajamedia.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *