Hae
Arjen suklaasuukkoja

Lucan 3-v satukirjojen aarteet

Mitä teillä luetaan tai on luettu lapsille 3-4 vuoden iässä? Koska meillä on selkeästi tietyt suosikki-kirjat ollut jo pitkään, niin siksi haluankin esitellä ne myös postauksessa.

Satukirjoja meillä löytyy koko korillinen olkkarista ja niitä kaikkia toki luetaan, mutta voin helposti nimetä top 5 suosikit, joita Luca toivoo eniten iltasaduksi. Nämä ovat Hauska junakirja pyörillä, Minun ensimmäiset lemmikit, Ryhmä Haun parhaat, Missä olet tiikeri? ja Missä olet Herra koira?

Aivan ylitse muiden juuri nyt 3,5 vuoden iässä on ehkä hieman yllättäen ukilta ja mummulta saatu Minun ensimmäiset lemmikit. Tämä on pieni yllätys siksi, että muuten meillä kotona Ryhmä Hau on se hitti juttu ylitse muiden.

Lucasta onkin kuoriutunut oikea eläinten ystävä ja tästä kirjasta eniten hän tykkää kissavauvoista. Joka kerran kun kirjaa luetaan, niin hän mainitsee haluavansa joko valkoisen tai vaaleanharmaan kissavauvan ja kertoo sen nimeksi tulevan Helmi. Muistuttelen poikaa, että onhan meillä Fiona, mutta pojan mielestä Fiona on minun lemmikki ja hän haluaa kissavauvan itselleen. Vastaus on joka ilta sama, että mietitään asiaa huomenna.

Hauska junakirja on lahja Lucan serkkutytöltä ja on tasaisesti lukulistalla. Siinä on hauskoja loruja, jotka poika osaa ulkoa. Eläinjoukko matkustaa junalla rannalle ja joka kerta poika kyselee huolissaan, että missä pupuvauvan rattaat ovat junassa ja pääseväthän kaikki asemalta kyytiin. No, rattaat on kasassa junan lattialla ja kaiki mahtuu mukaan, myös Matti, Mikko ja se pikkuinen Maikki.

Tiikeri satu on puolestaan hyvin yksinkertainen, jossa leikitään piilosta ja tiiikeri nukahtaa kesken laskennan, kun muut ovat jo menneet piiloon. Kirja on lahja tädiltä ja serkkupojilta. Parhaimmat lahjat onkin ollut lähes kaikki kirjoja ja niistä on iloa niin pitkään.

Samoin Ryhmä Haun parhaat on toivelahja tädiltä ja serkkupojilta, joka tuli joulupukin kontissa. Satuina esimerkiksi Pallon perässä ja Pelastakaa koulubussi, jotka on aika monta kertaa nähty Ylen Areenasta, mutta jaksavat silti kirjanakin kiinnostaa. Olen miettinyt koska Ryhmä Haun vetovoima lakkaa, mutta ainakaan toistaiseksi hiipumisen merkkejä ei ole ollut havaittavissa.

Kurkistelukirja Herra Koirasta on enkun kielinen ja tuliaislahja mummulta Englannista. Siinä kysellään missä eri eläimet on ja nostellaan luukkuja vastauksen saamiseksi. Piilossa lymyävät koiran lisäksi muun muassa kissa ja sammakko. Lopussa kysellään missä sinä itse olet ja luukun takana on peili, josta poika sitten nauraen itseään katselee.

Meillä siis luetaan paljon ja poika tykkää kirjoista kovin. Tajusin, että kaikki tässä olevat kirjat on todella saatu lahjana, joten näin helppoa pienelle lapselle on satuelämys antaa ja miten paljon niistä iloa onkaan pienelle!

Ihanan aurinkoista viikonlopun alkua ja tavataan myös instagramissa

Vaalikampanja jäi tyystin kiireen jalkoihin

Asia, joka on vaivannut ja harmittanut mieltä viime viikkoina on se, että kuntavaalien ehdokkuus ja siihen liittyvä kampanja on jäänyt täysin kiireen jalkoihin. Aika ei vain riitä, niin minkäs teet! On varsinaiset palkkatyöt, kodin työt sekä äidin kiireet ja muut arjen touhut, joten tälle tärkeälle asialle ei ole jäänyt lainkaan aikaa.

Olen niin ihaillen seurannut miten ehdokaskollegat antavat vaalityölle 110 prosenttia ja vielä enemmänkin. He valtaavat radanvarsia, kauppakeskuksia ja rantaraitin. Jakavat esitteitä, jututtavat ihmisiä vaalien teemoihin liittyviin asioihin liittyen sekä perustavat someen ehdokassivustoja. Heillä on kampanjapäälliköt ja tuhansien ja taas tuhansien eurojen vaalibudjetit perustuen omiin säästöihin sekä sponsorirahoihin.

Minä puolestani ehdin nippa nappa käydä ehdokaskuvassa ja laittaa tietoni Ylen vaalikoneeseen ilman tarkentavia perusteluita. Ei kovin kummoinen kampanja tai panostus, joten enpä usko vaalituloksenkaan olevan kovin kummoinen.

Tämä ei tarkoita sitä, etten arvostaisi ehdokkuutta tai sitä, että minua ehdolle pyydettiin Espoon Vihreisiin. Tämä asia ei ole muuttunut, eikä se, ettenkö pitäisi valittujen työtä Espoossa todella tärkeänä. Minulla olisi siihen varmasti paljon annettavaa. Mutta jos siihen työhön pääseminen vaatisi tuhansien eurojen oman rahan panostusta tai noin valtavaa työmäärää kampanjoinnin puitteissa, niin enpä tiedä olisinko aivan näin paljon valmis asian eteen tekemään.

Kokemus se on ollut tämäkin ja ehdottomasti positiivinen sellainen. Sekään ei ole muuttunut miksikään ja onhan aina hienoa tutustua uusiin ihmisiin uusien kuvioiden kautta.

Tsemppiä kaikille kollegoille kampanjointiin, muistetaan äänestää ja nähdään myös instagramissa