Hae
Arjen suklaasuukkoja

Lentoliput Kuopioon! – Miten sinä aiot päästä joulun viettoon?

Jaahas, luulin jo, että koronasta oltaisiin päästy, mutta edelleen se jyllää jopa kiihtyvällä tahdilla myös Suomessa, aiheuttaen erityispiirteitä meidän arkeen ja liikkumiseen. Koska lehtien otsikot povailevat tartunnan huippua joulukuulle, niin minä huolestuin. Miten ihmeessä pääsen Lucan kanssa turvallisesti joulun viettoon minun vanhempieni luokse?

Pikainen käynti VR:n verkkosivuilla osoitti, että nyt junaliput ovat myynnissä 12.12 asti, joten joulunajan junien kulusta ei vielä tiedä kukaan. On siis aivan auki miten junat kulkevat, normaaleilla vuoroilla vai harvennetuilla vai kulkevatko ollenkaan?

Muutenkin mietin matkustusaikaa Ylä-Savoon asti, joka on kuutisen tuntia. Se on aivan liian pitkä aika olla taaperon kanssa maskien takana paikallaan istuen ilman ruokaa, vessassa käyntiä tai ettei Luca muistaisi leikkivaunun olemassaoloa ja alkaisi hinkua sinne pääsyä. Jos ravintolavaunu ja leikkivaunu olisi auki, niin niiden palveluja olisi lähes pakko hyödyntää noin pitkällä matka-ajalla pojan kanssa.

Vaikka liput onnistuttaisiin saamaan, jos ne nyt myyntiin ylipäänsä tulee, niin koko tällainen touhu tuntuisi kovin riskipelille. Kukaan ei halua sairastua, enkä varsinkaan mitään pöpöjä halua viedä omille riskiryhmään kuuluville vanhemmille mummolaan.

No, tässä olen asiaa pohdiskellut ja sen ratkaisua. Ratkaisuksi löytyi se, että me mennään mummolaan jouluksi lentokoneella! Lentoaika on vain tunti, se aika menee maskeissa paikallaan istuen, ja perillä ukki ja mummo onkin sitten vastassa omalla autolla, jolla pääsemme Kuopiosta loppumatkan Kiuruvedelle saakka, josta olen kotoisin ja asunut lukion loppuun asti.

Ainahan on mahdollista, että suunnitelma menee uusiksi, mutta ainakaan lentojen hinnasta ei jää tällä hetkellä kiinni. Meidän lentoliput oli euroissa pari sataa, sisältäen peruutusturvan sekä matkatavaramaksut, ja onhan lentomatka Lucalle pieni elämys. Operoiva yhtiö on Finnair ja ainakin netti-tiedotteiden mukaan koneet tehopuhdistetaan, lennoilla käytetään maskeja ja muutenkin noudatetaan suositeltuja ohjeita.

Koska joulun viettoon mummolaan haluamme, niin tämä tuntui turvallisimmalle ja varmimmalle ratkaisulle. Katsotaan nyt, että toimiiko käytännössä, mutta luottavainen olen. Enää siis pari kuukautta ja joululoma mummolassa odottaa! Oletko sinä miettinyt joulua ja sitä miten matkustat joulun viettoon?

Kaunista syksyistä viikonloppua ja toivottavasti tavataan myös instagramissa 😘

Kun aidosta tuli epätäydellistä – Miksi somessa vääristellään?

Alkuun on varmasti pakko sanoa, että itse kannatan toki esteettisesti kaunista somea ja instagramia, mutta aidolla tavalla. Eihän kukaan halua julkaista kuvaa, missä näyttäisi epäviehättävälle tai maisemaa, joka ei puhuttele jollakin tavalla.

Tästä huolimatta en voi silti ymmärtää miten ihmeessä jotkut haluavat vääristellyllä tavalla esitellä omaa elämäänsä. Luulisi, että somen tekeminen muuttuisi todella raskaaksi, koska ei voi olla oma itsensä tai edes näyttää omalle itsellensä. Kun kaikki kuvat on muokattu vimpan päälle kuvankäsittelyohjelmilla, niin kasvojen muodot vääristyy, iho hehkuu luonnottomalla tavalla ja silmien väri näyttää lähinnä omituiselle.

Varmaan arvaattekin, että inspiraatio tähän tekstiin tuli paljon lehdissä pyörineestä some huijauksesta, jossa nimeltä mainitsematon ex-missi jäi kiinni kuvien julkaisusta ilman tekijöiden mainintaa omassa feedissä. Kaikki tekee omassa somessa juuri sitä mitä haluaa, enkä tähän yksittäiseen juttuun ala nyt tässä kantaa sen enempää ottamaan, mutta näin aiheeseen liittyvänä kuitenkin mainitsen.

Itse voin sanoa, että en käytännössä lainkaan käsittele kuviani. Miksi minun joka olen äiti ja täytin tänä syksynä 38-vuotta, pitäisi edes näyttää teinitytöltä. Onneksi en ole saanutkaan tällaisia kommentteja, en edes sitä ensimmäistä, vaan olen saanut olla tekemisissä muiden aitojen ihmisten ja heidän arkisella tavalla kauniiden hetkien sekä muistojen kanssa. Siis just niiden parhaiden asioiden ja ihmisten, heidän, jotka eivät tarvitse epätodellista some-persoonaa tai -elämää kulisseiksi.

Olen kuullut, että tästä liiallisesta kuvankäsittelystä on muun muassa seurannut, että some-tutut eivät uskalla tavata livenä liiallisten ulkonäköpaineiden takia, koska näyttävät luonnossa niin erilaiselle. Mielestäni somen parhaita puolia on nimenomaan uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen. No, ehkä olen niin harrastelija, enkä tosiaan olekaan mikään somea päätyökseni tekevä, mutta silti. Luulisi, että olisi helpompiakin ja mukavampia tapoja tienata elantonsa kuin se, että luo itsellensä feikkielämää sosiaaliseen mediaan.

Haluaisin, että sitä paljon peräänkuulutettua aitoutta ja luonnollisuutta näkyisi oikeasti somessa enemmän. Niitä arjen kauniita hetkiä parhaimmillaan, aitoina, helposti lähestyttävänä ja juuri niin täydellisen lumoavana kuin kaikki oikeasti on tapahtunut. Puhumattakaan niistä juhlahetkistä, joista jää kauan kestäviä muistoja. Nämä juhlahetket ovat parhaita epätäydellisen kauniina ja sellaisina, että niistä näkee aitoa elämää.

Kaikki tietenkin katsovat sellaisia kuvia joita haluavat ja luovat sellaista somea kuin mitä haluavat, mutta missä vaiheessa aidosta tuli epätäydellistä? Ja missä vaiheessa aitous lopetti olemasta kaunista? Kuvassa itselleni tärkeä ja kaunis hetki, jossa onnellisuus tekee kuvasta mielestäni kauniin.

Näihin mietteisiin lopettaen tällä kertaa ja ihanaa viikonloppua kaikille 😘