Hae
Arjen suklaasuukkoja

Osittainen hoitovapaa – Pakon vai ilon vuoksi?

Havahduin muutama päivä sitten miettimään minulle sanottua kommenttia, että ”eihän kukaan tuollaista huvikseen tekisi”. Tällä kommentoija viittasi osittaiseen hoitovapaaseen, jolla olen toistaiseksi työstäni. Minulla tämä toteutuu päivittäisenä lyhennettynä työaikana ja vaihtoehtoisesti tämä voitaisiin toteuttaa lyhennettynä työviikkona.

Minulle jäi kommentista sellanen olo, että kommentoijan mielipide on, että osittainen perhevapaa olisi hyväksyttävää vain perheen olosuhteiden pakon sanelemana. Toki meillä onkin tarkoitus keventää arjen pyöritystä, mutta unohtuikohan kommentoijalta asiasta jotain oleellista?

Tällä tarkoitan sitä perimmäistä syytä minkä vuoksi itse halusin tätä ratkaisua. Tärkeintä on lapsen hyvinvointi. Se, että hänen päivänsä eivät vielä 3-vuotiaana muodostuisi liian raskaaksi ja arjen pääpaino olisi kotona.

Olen huomannut, että kun hoitopäivän pituus pysyy maltillisena, niin Luca lähtee päiväkotiin mielellään. Yritin pidentää päiväkodin päivää iltapäivän puistoon asti, mutta poika väsyi aivan selvästi, eikä enää lähtenyt hoitoon mielellään. Aamuisin alkoi olla väsynyttä itkua siitä, että päiväkodissa on tyhmää. Ymmärrän, että kaikki lapset ja perheet ovat erilaisia, joten tämä on nyt kommentoitu puhtaasti meidän perheen näkökulmasta.

Toinen juttu mikä saamassani kommentissa oli häiritsevää, oli se, että sain kuvan osittaisen hoitovapaan epäarvostamisesta, koska niin alentavaan sävyyn tästä ratkaisusta minulle puhuttiin.

Täytyykö kaikkien äitien olla nykyään työurien maksivoivia uramutseja, jotta mahtuisimme hyväksyttyyn muottiin? Uramutsit saavat minun puolestani olla rauhassa mitä ovat, enkä heitä tai ketään muitakaan lähde itse arvostelemaan, joten siksi tätä samaa rauhaa ja kunnioitusta toivoisin myös toisenlaisiin ratkaisuihin päätyville äideille. Äideille, jotka käyvät työssä rahan takia, eivätkä niinkään sen uran luomisen takia.

Itse haluan keskittyä myös perheeseen ja poikaani tässä elämänvaiheessa, joten vastaukseni tälle kommentoijalle oli, että minulla ei ollut totaalista pakkoa mukana ratkaisussa. Halusin tätä puhtaasti elämänlaadun sekä minun ja lapseni onnen vuoksi. Osittainen hoitovapaa voi siis mielestäni pohjautua myös puhtaasti siihen iloon, eikä ainoastaan pakkoon.

Kaunista viikon jatkoa ja tavataan myös instagramissa ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *