Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kuntavaalien ehdokassopimus allekirjoitettu!

Eräs puolue lähestyi minua muutama viikko sitten ja ehdotti kuntavaalien ehdokkuutta! Ainahan politiikka on kiinnostanut ja yhteiskunnan asiat, mutta silti hieman hämmennyin yhteydenotosta, vaikka olin myös otettu asiasta. Sillä pelkästään jo se, että pyydetään ehdolle julkiseen luottamustoimeen on mielestäni todella hieno asia.

Olen tässä nyt sitten asiaa puntaroinut puolesta ja vastaan sekä pohtinut ehdokkuutta myös muun perheen kanssa. Lopputulos oli, että täytetyt ja allekirjoitetut ehdokassopimus-paperit lähti postiin ja minut olisi tarkoitus nimetä puolueen viralliseksi kuntavaalien ehdokkaaksi tämän viikon perjantain yleiskokouksessa.

Ajattelen asiaa niin, että jo pelkästään ehdokkuus on upea asia ja kokemus sekä sellainen retki, joka kannattaa kokea. Aina on positiivista saada tuttustua uusiin mukaviin ja kiinnostaviin ihmisiin sekä pohdiskella asioita, jotka koetaan tärkeiksi. Siksi uskon, että pääsen jo ehdokkaana osalliseksi sellaisista hetkistä, jotka kannattaa kokea. Tässä asiassa sanonta itse matkan tärkeydestä taitaa todellakin pitää paikkansa.

Blogini pysyy edelleen perheblogina (kauneusjutuilla maustettuna), eikä muutu poliittiseksi sanomaksi. Toki lähtökohtana ehdokkuudelleni on se, että olen espoolainen pienen pojan äiti, enkä niinkään julkishallinnon lakimies, joten varmasti etenkin perheitä koskevia asioita täälläkin esille nostan. Toki olen tehnyt näin jo ennen ehdokkuutta, eikä se asia siis muuksi muutu.

No, mikäs puolue nyt sitten on kyseessä. Paljastetaan nyt, että kyseessä on Espoon Vihreät, jonka ehdokkaaksi minua kaavaillaan. Luulen, että asia ei tullut yllätyksenä minua tunteville. Olen kuitenkin aina edistänyt myös somessani tasa-arvon toteutumista, jokaisen vapautta olla oma itsensä sekä kauneuden ja hyvinvoinnin ammentamista luonnosta. Olikin ilahduttavaa huomata, että sanomani on välittynyt oikein, koska Vihreät pitää minua heille erittäin sopivana ehdokkaana.

Virallinen ehdokas en siis kuitenkaan ole, ainakaan vielä, mutta sitä kohden tässä ollaan menossa. Kun (jos) ehdokkuus on virallista, niin sitten postailen asiasta lisää. Nyt kuitenkin halusin jo kertoa, että soppari on allekirjoitettu ja yhteyttä ottanut puolue on Espoon Vihreät.

Kaunista viikon jatkoa ja muistathan seurata minua myös instagramissa 😘

Lue myös postaus:

Lähtisinkö ensi kevään kuntavaalien ehdokkaaksi?

Onko lapsilukuni varmasti täynnä?

Aivan lähipiiristäni on kuulunut vauva-uutinen! Mikäli asiat menevät mallikkaasti, niin uusi pieni ihminen saapuu sulostuttamaan maailmaa ensi kesänä. Ihanaa, vauvat on vaan niin ihania ja myötäelän vahvasti tätä super-kaunista asiaa.

Tämä vauva-uutinen on saanut oman mielen sekaisin. Muistelen paljon Lucan vauva-aikaa ja sitä miten söpö ja maailman ihanin vauva hän olikaan. Lutunen, mussu ja äidille maailman rakkain asia maan päällä, jota toki hän vieläkin on. Mietin, että haluaisinko hänelle sisaren, jos sellaiseen mahdollisuus tulisi.

Mistähän tätä ajatusta lähtisi purkamaan? Ehkä siitä, että vaikka vauva-aika olikin aikaa, josta jäi valtavasti kauniita muistoja, niin ei se silti vaaleanpunaisen väristä hattaraa täysin ollut. Siihen mahtui myös pohjatonta väsymystä, epätoivoa, turhautumista ja ehkä vähän pelkoakin sekä harmia siitä, että parisuhde ja naisena oleminen jäi lähes tyystin taka-alalle. Harmitti jäätävä väsymys ja olin ihmeissäni siitä miten kiinni vauvassa ollaan koko ajan.

Iän mukana myös mukavuudenhalu on selvästi
kasvanut. Minusta on niin ihanaa, että saan nykyisin nukkua yöni lähes tauotta. Ei aivan hirveästi houkuta ajatus kolmen tunnin yönen pätkistä. Se oli aivan hirveätä, jos olen aivan rehellinen. Minua huimasi väsymyksen takia ja olin myös välillä todella kiukkuinen. En ehkä mikään ihanan naisen perikuva varsinaisesti.

Kolikon kääntöpuolena sitten on halu antaa Lucalle sisar ja kokea itse vielä raskaus, syntymän ihme sekä uuden elämän alun seuraaminen. Tottakai tämäkin puoli asiassa houkuttaa ja olisihan sekin jännä nähdä miten poika suhtautuisi pikkusisarukseen sekä millainen isoveli hänestä tulisi.

Kuitenkin luulen, että tällä hetkellä vastaukseni on selkeä. Minä en halua uutta vauvaa. Minusta on ihana, että lähipiiriin on sellainen tulossa, mutta ei tämä kuitenkaan omaa vauvakuumetta nostattanut.

Ehkä asia joskus muuttuu, ehkä ei muutu. Olisihan minulla vielä ns. vuosia jäljellä, mutta nyt nautin tästä elämänvaiheesta niin paljon, etten haikaile paluuta vauvan äidiksi. Koskaan en kuitenkaan sano ei koskaan ja tulevasta emme voi varmuudella tietää. Joskus odottamattomia asioita tapahtuu ja myös niillä on oma tarkoituksensa.

Ihanaa uuden viikon alkua ja tavataan myös instagramissa 😘