Hae
Arjen suklaasuukkoja

Onko lapsilukuni varmasti täynnä?

Aivan lähipiiristäni on kuulunut vauva-uutinen! Mikäli asiat menevät mallikkaasti, niin uusi pieni ihminen saapuu sulostuttamaan maailmaa ensi kesänä. Ihanaa, vauvat on vaan niin ihania ja myötäelän vahvasti tätä super-kaunista asiaa.

Tämä vauva-uutinen on saanut oman mielen sekaisin. Muistelen paljon Lucan vauva-aikaa ja sitä miten söpö ja maailman ihanin vauva hän olikaan. Lutunen, mussu ja äidille maailman rakkain asia maan päällä, jota toki hän vieläkin on. Mietin, että haluaisinko hänelle sisaren, jos sellaiseen mahdollisuus tulisi.

Mistähän tätä ajatusta lähtisi purkamaan? Ehkä siitä, että vaikka vauva-aika olikin aikaa, josta jäi valtavasti kauniita muistoja, niin ei se silti vaaleanpunaisen väristä hattaraa täysin ollut. Siihen mahtui myös pohjatonta väsymystä, epätoivoa, turhautumista ja ehkä vähän pelkoakin sekä harmia siitä, että parisuhde ja naisena oleminen jäi lähes tyystin taka-alalle. Harmitti jäätävä väsymys ja olin ihmeissäni siitä miten kiinni vauvassa ollaan koko ajan.

Iän mukana myös mukavuudenhalu on selvästi
kasvanut. Minusta on niin ihanaa, että saan nykyisin nukkua yöni lähes tauotta. Ei aivan hirveästi houkuta ajatus kolmen tunnin yönen pätkistä. Se oli aivan hirveätä, jos olen aivan rehellinen. Minua huimasi väsymyksen takia ja olin myös välillä todella kiukkuinen. En ehkä mikään ihanan naisen perikuva varsinaisesti.

Kolikon kääntöpuolena sitten on halu antaa Lucalle sisar ja kokea itse vielä raskaus, syntymän ihme sekä uuden elämän alun seuraaminen. Tottakai tämäkin puoli asiassa houkuttaa ja olisihan sekin jännä nähdä miten poika suhtautuisi pikkusisarukseen sekä millainen isoveli hänestä tulisi.

Kuitenkin luulen, että tällä hetkellä vastaukseni on selkeä. Minä en halua uutta vauvaa. Minusta on ihana, että lähipiiriin on sellainen tulossa, mutta ei tämä kuitenkaan omaa vauvakuumetta nostattanut.

Ehkä asia joskus muuttuu, ehkä ei muutu. Olisihan minulla vielä ns. vuosia jäljellä, mutta nyt nautin tästä elämänvaiheesta niin paljon, etten haikaile paluuta vauvan äidiksi. Koskaan en kuitenkaan sano ei koskaan ja tulevasta emme voi varmuudella tietää. Joskus odottamattomia asioita tapahtuu ja myös niillä on oma tarkoituksensa.

Ihanaa uuden viikon alkua ja tavataan myös instagramissa ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *