Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kaamosoireilua ja valtavaa suklaanhimoa

Kuulun niihin epäonnisiin suomalaisiin, jotka kärsivät kaamosoireista ja aika pahasti vieläpä. Muistan miten Rovaniemen opiskeluvuosina laadin luento-kalenterini siten, että tammikuussa ei ollut ollenkaan aamuluentoja ja sain nukkua juuri niin pitkään kuin huvitti. Oikeustieteellisessä on niin vähän läsnäopetusta, että se onnistui helposti. Kaamoshan on Lapissa todellinen ja talvi pitkä, mutta onneksi sentään revontulet ihastutti taivaalla.

Sinällään pidän pimeästä (erityisesti yhdistettynä takkatulen ja kynttilöiden valoon), jos vain saan nukkua tarpeeksi. Siis korostan sanaa jos, koska käytännössä en koskaan saa unta tarpeeksi pimeän aikaan ja siksi olo on arkisin vähintäänkin tahmea.

Voi kun kuuluisin niihin onnellisiin, jotka hymy huulilla virkeänä harmaassa säässä jaksavat syödä terveellisesti ja pitää itsestään muutenkin huolta. Minä yritän kyllä viimeiseen asti näin toimia, mutta joudun valitettavasti etsimään kaiken mahdollisen motivaation ja energian, jotta saisin itsestäni irti tehoja.

Kun olo sitten on väsynyt ja ulkona pimeätä, niin suklaanhimo on todella valtavan isoa. Asiaa ei ollenkaan helpota se, että kaikki toistaan herkullisemmat joulusuklaat on ilmestynyt kauppojen hyllyille. Yksi ehdoton suosikkini klassisen wiener nougatin lisäksi on Lindtin käärepapereissa olevat suklaapallot, joita saa irtomyyntinä esimerkiksi suolaisen karamellin, maitosuklaan ja hasselpähkinän makuisina. Ne ovat vaan niin käsittämättömän hyviä.

Minulle ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia kävellä irttarilaarien ohitse, mutta suklaahyllyt onkin sitten toinen juttu. Arkena minun täytyy visusti kiertää kaupassa ne kaukaa, etten joudu houkutuksien valtaan. Myönnän, että olen jonkin asteen suklaaholisti, kun kyse on laadukkaasta suklaasta. Kai jokaisella joku pieni pahe sentään saa olla, tai näin ainakin ajattelen.

Olen nyt sitten pimeydestä johtuen joutunut toden teolla suorittamaan viimeiset viikot ja huokaissut helpotuksesta, kun on perjantaihin päästy. Silloin on tietänyt, että seuraavana aamuna ei tarvitse lähteä minnekään säntäilemään ja saa sentään olla rauhassa kotona. Kyllähän tästä pimeän ajasta taas jotenkin selvitään, kun pidän mielessä edessä olevan joululoman mummolassa, joka on enemmän kuin tervetullut lepotauko.

Tämmöisiä kuulumisia sitten tällä kertaa. Perusarkea kaamosväsymyksen keskellä ja auringosta haaveilua. Jospa tämä marraskuu jatkuisi yhtä aurinkoisena kuin tähän asti meitä on hellitty.

Ihanaa viikon alkua kaamoksen keskelle ja tavataan instagramissa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *