Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kun aidosta tuli epätäydellistä – Miksi somessa vääristellään?

Alkuun on varmasti pakko sanoa, että itse kannatan toki esteettisesti kaunista somea ja instagramia, mutta aidolla tavalla. Eihän kukaan halua julkaista kuvaa, missä näyttäisi epäviehättävälle tai maisemaa, joka ei puhuttele jollakin tavalla.

Tästä huolimatta en voi silti ymmärtää miten ihmeessä jotkut haluavat vääristellyllä tavalla esitellä omaa elämäänsä. Luulisi, että somen tekeminen muuttuisi todella raskaaksi, koska ei voi olla oma itsensä tai edes näyttää omalle itsellensä. Kun kaikki kuvat on muokattu vimpan päälle kuvankäsittelyohjelmilla, niin kasvojen muodot vääristyy, iho hehkuu luonnottomalla tavalla ja silmien väri näyttää lähinnä omituiselle.

Varmaan arvaattekin, että inspiraatio tähän tekstiin tuli paljon lehdissä pyörineestä some huijauksesta, jossa nimeltä mainitsematon ex-missi jäi kiinni kuvien julkaisusta ilman tekijöiden mainintaa omassa feedissä. Kaikki tekee omassa somessa juuri sitä mitä haluaa, enkä tähän yksittäiseen juttuun ala nyt tässä kantaa sen enempää ottamaan, mutta näin aiheeseen liittyvänä kuitenkin mainitsen.

Itse voin sanoa, että en käytännössä lainkaan käsittele kuviani. Miksi minun joka olen äiti ja täytin tänä syksynä 38-vuotta, pitäisi edes näyttää teinitytöltä. Onneksi en ole saanutkaan tällaisia kommentteja, en edes sitä ensimmäistä, vaan olen saanut olla tekemisissä muiden aitojen ihmisten ja heidän arkisella tavalla kauniiden hetkien sekä muistojen kanssa. Siis just niiden parhaiden asioiden ja ihmisten, heidän, jotka eivät tarvitse epätodellista some-persoonaa tai -elämää kulisseiksi.

Olen kuullut, että tästä liiallisesta kuvankäsittelystä on muun muassa seurannut, että some-tutut eivät uskalla tavata livenä liiallisten ulkonäköpaineiden takia, koska näyttävät luonnossa niin erilaiselle. Mielestäni somen parhaita puolia on nimenomaan uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen. No, ehkä olen niin harrastelija, enkä tosiaan olekaan mikään somea päätyökseni tekevä, mutta silti. Luulisi, että olisi helpompiakin ja mukavampia tapoja tienata elantonsa kuin se, että luo itsellensä feikkielämää sosiaaliseen mediaan.

Haluaisin, että sitä paljon peräänkuulutettua aitoutta ja luonnollisuutta näkyisi oikeasti somessa enemmän. Niitä arjen kauniita hetkiä parhaimmillaan, aitoina, helposti lähestyttävänä ja juuri niin täydellisen lumoavana kuin kaikki oikeasti on tapahtunut. Puhumattakaan niistä juhlahetkistä, joista jää kauan kestäviä muistoja. Nämä juhlahetket ovat parhaita epätäydellisen kauniina ja sellaisina, että niistä näkee aitoa elämää.

Kaikki tietenkin katsovat sellaisia kuvia joita haluavat ja luovat sellaista somea kuin mitä haluavat, mutta missä vaiheessa aidosta tuli epätäydellistä? Ja missä vaiheessa aitous lopetti olemasta kaunista? Kuvassa itselleni tärkeä ja kaunis hetki, jossa onnellisuus tekee kuvasta mielestäni kauniin.

Näihin mietteisiin lopettaen tällä kertaa ja ihanaa viikonloppua kaikille 😘

Siivooja saapuu meidän huusholliin – Hermot meni

Kun palasin työelämään 1,5 kuukautta sitten, niin toivoin hartaasti, että arki ei menisi liian raskaaksi. Töihinpaluusta lähtien olen kuitenkin juossut aamusta iltaan päiväkodin, ruokakaupan ja palavereiden väliä. Hoitanut kodin ja lapsen asioita sekä lenkittänyt koiraa, siivonnut, pessyt pyykkiä ja laittanut ruokaa. Näin muutamia päivittäisiä asioita mainitakseni.

Kaikki edellä listattu on vielä arkisin mennyt hyvin, mutta siivous on asia, joka on alkanut toden teolla ärsyttämään ja kiristämään hermoja. Hektisen työviikon jälkeen lauantaiaamun herätykseen ei pitäisi kuulua tunkkaisissa lakanoissa herääminen tai nurkissa vaeltavien pölypallojen stressaaminen. Koko lauantai menee automaattisesti pilalle, jos herätykseen kuuluu ajatus imuroinnin aloittamisesta. Olen siksi yrittänyt hoitaa imuroinnit ja muut siivoukset loppuviikosta töiden jälkeen välttääkseni tämän ärsyttävän lauantaiaamun herätyksen. Joskus se ei kuitenkaan ole onnistunut kiireistä johtuen tai sitten olen vaan ollut liian väsynyt.

Olen taistellut tämän asian kanssa, mutta nyt riitti. Päätin, että meille tulee kotisiivoja tai tarkemmin sanottuna kaksi. Koska työskentelen koronan takia etänä kotona, niin en voi olla kotoa poissa kuutta tuntia päivän aikana, mikä olisi yhden siivoojan tarvitsema aika siivouksen tekemiseen. Siksi päädyin firmaan, jossa siivoojat työskentelevät pareittan ja heidän tarvitsemansa tyäaika puolittuu. Sain myös suosituksia, joiden kautta päädyin tekemääni valintaan.

Innolla odotan tulevaa testisiivousta ja sitä, että siivoukset lähtevät käyntiin säännöllisesti, eikä itseni tarvitse enää ehtiä tätäkin asiaa tekemään. Odotan myös sitä, että saan viikonloput takaisin itselleni, ehdin viettää kunnolla aikaa Lucan kanssa ja saan tunteen, että työviikon jälkeen on todellista ansaittua lepoa sekä aikaa tehdä juuri niitä asioita, joita tarvitsen voidakseni hyvin. Ongelma ratkaistu ja siivooja saapuu kotiimme.

Ihanaa viikonlopun odotusta ja toivottavasti tavataan myös instagramissa 😘