Hae
Arjen suklaasuukkoja

Minun ihka ensimmäinen vanhempainilta

Siis todellakin, minä osallistuin elämäni ensimmäiseen vanhempainiltaan päiväkodilla, enkä oikein saata uskoa todeksi koko asiaa. Minä en ole enää vauvan tai taaperon äiti, vaan leikki-ikäisen lapsen, joka käy aivan oikeata päiväkotia. Uskottava tämä on, vaikka oma pää ei meinaakaan pysyä perässä pojan kehityksessä.

Kun kutsu vanhempainiltaan kilahti sähköpostiini, niin päällimmäinen tunne, joka minulla heräsi oli ehdottomasti ylpeys omasta päiväkotilaisesta. Siitä, että hän pärjää jo ilman minua osana päiväkodin ryhmää, mutta myös siksi, että minä olen onnistunut kasvattamaan ja hoitamaan hänet tähän pisteeseen saakka. Tavallaan tunsin siis ylpeyttä myös itsestäni, jos aivan rehellisiä ollaan. Näinhän se nimittäin on, kun juhlimme lastamme, niin samalla juhlimme osaksi itseämme ja sitä, että olemme osa tätä lapsen hienoa saavutusta.

No, ehkä päiväkodin ensimmäisen vanhempainillan saavuttamista ei voi verrata vaikka opiskelupaikan saantiin, mutta minulle tämä oli merkittävä ja tärkeä hetki. Huomasin samaa tunnetta muissa läsnäolleissa vanhemmissa, kun katselimme ja kehuimme jälkipolvemme tekemiä piirustuksia päiväkodin seinällä, ja kun katselimme lapsiemme nimillä varustettuja naulakoita sekä lokerikkoja. Hetkessä oli tärkeyden tuntua ja jotain sellaista, joka jää muistoksi mieleen.

Sisällöllisesti asiat oli totta kai myös tärkeitä. Kävimme läpi muun muassa päiväkodin ohjeita lapsen vientiin, hakuun ja poissaoloon liittyen. Korona-ohjeiltakaan emme voineet välttyä ja onneksi ainakin vielä päiväkoti pystyy toimimaan normaalisti aivan pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kuulimme myös mitä hoitajat tekevät lapsiemme kanssa ryhmässä, millä tavoitteilla ja saimme tutustua heihin rauhassa aikuisten kesken.

Tällaiset harvinaiset tilaisuudet ovatkin äärimmäisen tärkeitä molemminpuolisen luottamussuhteen rakentamiseksi. Tilaisuus, jossa pelisäännöt sovitaan ja niihin myös sitoudutaan. Tämä sitoumus tehdään kaikkien turvallisuuden ja viihtyvyyden vuoksi ja näin taataan lapselle onnistunut päiväkoti-kokemus ja saadaan luotua positiivinen pohja tulevalle kehitykselle.

Sen verran positiiviset fiilikset tilaisuudesta jäi, että odotan jo seuraavaa. Oli myös mielenkiintoista tutustua Lucan ryhmäläisten muihin vanhempiin ja nähdä milllaisista perheistä Lucan uudet kaverit ovat. Vaikka asia olikin sisällöllisesti tärkeää, niin vähintään yhtä tärkeänä pidän sitä, että saimme tutustua ja nähdä toisemme, sekä jakaa yhteisen hetken vanhempina. Hienoa, että päiväkodit näitä järjestävät ja tulevat tätä kautta lähemmäksi lasten kodin arkea.

Tämän kirjoituksen voisin päättää nimimerkkiin ylpeä äiti ja toivottavasti tavataan myös instagramissa 😘

Lue myös:
Päiväkodin aloitus yhtä tunteiden vuoristorataa
Päiväkoti sujuu vihdoinkin – Tätä on odotettu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *