Hae
Arjen suklaasuukkoja

Arki toimii lopultakin töihinpaluuni jälkeen

Minä siis palasin töihin 1.9 osittaisella hoitovapaalla ja koko se vanha elämä ja arki mullistui täysin, jonka olimme rakentaneet Lucan syntymän jälkeen. Olin varautunut tiellä oleviin sudenkuoppiin, tolkuttomaan väsymykseen ja epäonnistumisen tunteeseen. Rehellisesti sanoen on todella hyvä, että olin, sillä juuri näin tahmeaa ja välillä epämieluisaa uuden arjen opettelu oli.

Olihan muutos tervetullut, sillä sekä minä että Luca olimme kasvaneet ulos vauva- ja taaperokuplasta sekä kaipasimme kodin ulkopuolisia virikkeitä. Luca pitkästyi kotona, alkoi kaipaamaan muiden lasten leikkiseuraa ja minä ammattiini liittyvää aivotyötä sekä tuttua aikuisten työyhteisöön kuulumista. Mutta silti se oli vaikeaa ja tavallaan on edelleen, vaikka päivähoito sujuukin.

Tänään viikonlopun jälkeen oli aivan ihanaa, kun saatoin poikaa päiväkotiin, niin Luca sanoi riemuissaan päiväkodin edessä, että mennään jo äiti! On helpottavaa, että hoito sujuu, mutta minun ajatukset on päivisin vielä lapsessa. Ei koko aikaa, mutta aina välillä pieni on mielessä ja se että onhan kaikki varmasti hyvin. Kuuluu varmasti äitiyteen, eikä siitä koskaan ole edes tarkoituksellista päästä kokonaan eroon.

Minä itse nautin tällä hetkellä suunnattomasti siitä, että kun olen aamulla vienyt pojan, niin ennen hakua minulla on koko päivä aikaa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan ilman jatkuvia keskeytyksiä. Se on monen vuoden kotonaolon jälkeen erikoisen uudenlaista kivaa, josta ei vauva- ja taaperovuonna päässyt nauttimaan kuin pieninä murusina kerralla.

Toinen asia, jonka sujumisesta nautin nyt on se, että arjen lähdettyä rullaamaan olen lopultakin saanut liikunnan osaksi tätä uutta arkea. Aluksi olin niin totaalisen väsynyt kaikesta uudesta, etten olisi edes jaksanut liikuntaa. Aivan kuin olisi aloittanut uudessa työpaikassa, sillä niin paljon muisteltavaa ja perehtymistä kuitenkin oli. Pieni stressi ja huoli pojan hyvinvoinnista päiväkodissa kuormitti myös mieltä. Olin siis koko syyskuun ajan niin tolkuttoman väsynyt, välillä murheissani minun ja pojan erossaolosta sekä uusista asioista kuormittunut, että päivät oli välillä yhtä sumua ja selviytymistä arjen pyörittämisestä.

Nyt kun eletään lokakuun alkua, niin voin sanoa, että kummasti uusi arki pompsahti uomiinsa ja sen että me selvitään hyvin. Aamulla poika päiväkotiin yhteisen aamuhetken jälkeen ja sitten päivä omaa aikaa töiden merkeissä ja sitten taas päiväkodille siihen päivän kohokohtaan, kun saa pojan taas kotiin. Päivät kuluvat niin nopeasti ja lapsi on iloinen päiväkodissa olosta, joten siksi kaikki sujuu. Itse myös alan muistamaan töiden teon aakkosia, joten siten myös on kaikki helpottanut.

Ihanaa uutta viikkoa, tsemppiä muille ruuhkavuosia eläville ja muistathan seurata minua myös instagramissa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *