Hae
Arjen suklaasuukkoja

Päiväkoti sujuu vihdoinkin – Tätä on odotettu

Lopultakin koitti se päivä, jota olen odottanut ja toivonut. Nimittäin sellainen päivä, että Lucalla oli kivaa päiväkodissa koko päivän ajan, eikä äidin ikävöintiä ollut. Tämä kauan toivottu päivä oli eilen.

On uskomattoman helpottavaa, että homma toimii. Oli nimittäin todella kamalata jättää itkevä lapsi päiväkotiin äidin perään itkemään. Pakkohan se oli tehdä ja järjellä sen ymmärsi olevan meidän molempien parhaaksi, mutta vaikeata se silti oli. Oli pakko uskoa, että tämä pöivä koittaa vielä ja että lopulta kaikki kääntyy parhain päin. Ehkä minä olen ollut liian herkkä asian suhteen, mutta olen huomannut muidenkin isien ja äitien tuskan, kun pieni ja itkevä lapsi pitää jättää hoitajan syliin sekä itse poistua avuttomana paikalta.

Mutta nyt siis reilun kuukauden jälkeen voin oikeasti sanoa, että alkuvaiheen ongelmat on selätetty ja selvisimme Lucan kanssa ikävöinnistä. Tai siis ainakin poika, sillä minulla itselläni on vieläkin hieman vaikeata sopeutua uuteen elämänvaiheeseen. Onhan tämä tavallaan kivaa ja puolensa kullakin, mutta kyllä minä edelleen tunnen haikeutta siitä, että yhtäkkiä meidän perheessä onkin päiväkotia käyvä leikki-ikäinen lapsi, eikä äidin kanssa aamusta iltaan touhuava taapero.

Yksi päiväkodin parhaista puolista Lucalle on ollut ehdottomasti uudet kaverit ja aktiviteetit, joita siellä järjestetään. Näistä uusista kavereista puhutaan kotonakin ja Luca kertoo mitä kenenkin kanssa on leikkinyt. Myös ryhmän hoitajista on tullut kavereita ja heidän kauttaan kuulemme päivän päätteeksi miten Lucan päivä on sujunut.

Ennen päiväkodin alkua aloin huomaamaan merkkejä siitä, että poika alkoi vähän kyllästyä kotona, eikä leikit äidin kanssa enää riittänyt viihdykkeeksi. Toki ilman koronaa tilanne olisi ollut toinen, koska nyt olimme kirjaimellisesti kotona ja omalla pihalla, emmekä voineet lainkaan hyödyntää avoimien päiväkotien kerhotarjontaa, joka on normaalisti aivan loistava täällä Etelä-Espoossa. Siksi myös tilanne oli siis haastavampi ja päiväkodin alku tervetullutta.

Jälkikäteen ajateltuna ei se alkukaan nyt niin kamala ollut, mutta ei suoraan sanoen kivakaan. Sellainen pakollinen paha, josta selvisi järjellä ja yrittäen ajatella, että kohta helpottaa. Nyt siis niin kävi, eikä Luca enää aamulla itkeskele päiväkotiin lähtöä, vaan pelkästään varmistaa, että tullaanhan häntä sitten hakemaan kotiin. On tämä tämmöistä, kun pienet sinne lähtee, mutta onneksi positiiviset puolet voittaa selvästi ikävät.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille 😘

Seuraathan minua myös instagramissa

2 kommenttia

  1. Jennyfer kirjoitti:

    Olipa ihanaa lukea tämä! <3 -Jenni / Jennyfer -blogi

  2. suvimaarit kirjoitti:

    On tämä onneksi nyt helpottanut ja toivottavasti suunta pysyy samana niin hyvä tulee ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *