Hae
Arjen suklaasuukkoja

Täyspitkä hoitovapaa oli elämäni paras päätös

Raskaana ollessani minun ajatus ei todellakaan ollut olla kolmea vuotta kotona. Koko ajatus lähinnä kauhistutti ja ehkä hieman jopa ahdisti. Silloin olin niin kiinni vanhassa elämässä ja rooleissa, enkä ymmärtänyt mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Sitten Lucan syntymän ja äitiyden alkuhaparoinnin jälkeen aloin ymmärtämään, että minä olen todellakin äiti sekä sen mitä kaikkea hienoa ja upeata se on tuonut elämääni. Muutakin siis kuin yösyöttöjä, vaipan vaihtoa ja alituista pyykinpesua. Minusta alkoi tuntumaan sille, että haluaisin tutkailla rauhassa uutta elämääni ja ottaa sen haltuun ennen vanhaan rooleihin palaamista.

Kun äitys alkoi olla hallussa ja aloin toden teolla jutusta nauttimaan, niin sitten tuli luopumisen tuska ja hankaluus. En halunnutkaan päästää lapsestani irti ja antaa häntä itselleni vieraille päiväkodin tädeille, joille juuri minun lapseni lapsuus ei olisi millään tavoin erityinen. Halusin nauttia itse omasta lapsestani ja nähdä hänen kaikki kehityksensä vaiheet sekä olla läsnäoleva äiti.

Nyt Lucan päiväkodin aloituksen jälkeen raskauden ajan ajatukseni nopeasta töihinpaluusta tuntuvat erityisen huvittaville. Miten edes kuvittelin, että voisin antaa oman pienen lapseni vieraiden hoidettaviksi, kun nytkin pojan ollessa lähes 3-vuotta luopuminen on edelleen vaikeata. Olisin voinut helposti jatkaa vielä kotona ja erilaisissa kerhoissa Lucan kanssa, vaikka kodin ulkopuolisessa työelämässä puolensa onkin.

Vaikka suurin syy täyspitkälle hoitovapaalle onkin ollut Lucan etu ja hyvinvointi, niin täytyy sanoa, että kivana bonuksena tämän päälle tuli arjen sujuvuus. Meillä ei ole koskaan tarvinnut tapella iltaisin töiden jälkeen väsyneenä vaikka siitä kenen vuoro on käydä kaupassa, tyhjentää astianpesukone tai tehdä ruokaa, koska olen voinut hoitaa kaiken tämän ja muut arjen askareet päivisin. On ollut todellista arjen luksusta, että illat on voitu pyhittää harrastuksille, perheelle ja levolle. Nyt kun kaikkea tai siis oikeastaan mitään ei ole tehty päivän aikana valmiiksi, niin tämänkin edun menetyksen huomaa.

Kaikestahan aina selviää ja ihminen sopeutuu. Minulla kun on kuitenkin lyhennetty työaika, mutta myönnän ajattelevani nyt jo kaiholla vanhaa elämänvaihetta, kun sai olla pojan kanssa kotona. Se oli elämäni parasta aikaa. Niin klisee kuin tämä sanonta onkin, niin se on täysin totta. Töitä ehtii aina tekemään, mutta oman lapsen kanssa hänen ollessaan pieni et ehdi koskaan olemaan tarpeeksi.

Aika kuluu liian nopeasti. Näin se vaan on. Nyt sitten ihmetellään ja sopeudutaan uuteen elämänvaiheeseen ja katsellaan mitä kaikkea tämä tuokaan tullessa.

Ihanaa syksyistä loppuviikkoa 😘

Seuraathan minua myös Instagramissa

4 kommenttia

  1. Riikka kirjoitti:

    Hei!
    Ymmärrän ajatuksesi täysin, mutta yksi lause särähti vähän varhaiskasvatuksen opettajan korvaan: ”…antaa häntä itselleni vieraille päiväkodin tädeille, joille juuri minun lapseni lapsuus ei olisi millään tavoin erityinen.” Meitä on toki monenlaisia tällä alalla. Sitähän ei voi kieltää, mutta ainakin minun hoitamani lapset ovat minulle erityisiä ja tärkeitä. Hiukan eri tavalla kuin omat, mutta tärkeitä yhtä kaikki. Heidän halauksensa lämmittävät, hauskat sanomisensa naurattavat ja uusien taitojen oppiminen tuntuu sydämessä asti. Minä teen kaikkeni, että heillä olisi arvokas ja hyvä olla ja he saisivat mahdollisimman hyvät eväät elämäänsä. Yritän myös välittää tämän vanhemmille. Mikä luottamus, että he jättävät lapsensa minun vastuulleni.
    Kaikkea hyvää teille😊

    • suvimaarit kirjoitti:

      Totta Riikka, tuo kohta on huonosti kirjoitettu ja antaa helposti väärän kuvan. Meillä on aivan ihana päiväkoti ja siellä hoitajat on todellakin ottanut Lucan omaksi ja erityiseksi. Kuten kaikki lapset ovat tärkeitä ja erityisiä. Äitinä tunnen suurta haikeutta siitä, etten voi olla enää kaiken aikaa läsnä ja nähdä kaikkea lapseni elämässä. Minun silmissäni hän on edelleen liian pieni päiväkotiin, mutta näin varmaan kaikki äidit ajattelevat 😅
      Ihanaa kun kirjoittelit tänne ja kaikkea hyvää syksyn alkuun ❤

  2. Tupuna kirjoitti:

    Itsekin palasin vasta tänä syksynä, tytön 3-vuotispäivän kynnyksellä töihin. Koen samoin, lapseni ja itseni kannalta aivan paras ratkaisu. Nyt vasta koen, että lapsi nauttii päiväkodista ja kavereista.

    • suvimaarit kirjoitti:

      Meillä aivan sama tilanne eli että palasin töihin pojan 3-syntymäpäivän lähestyessä ja oli meille oikea ratkaisu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *