Hae
Arjen suklaasuukkoja

Työpäivän fiilikset perhevapaan jälkeen

Minä palasin tänään töihin kolmen vuoden tauon jälkeen perhevapaalta. Ainoastaan osittain, mutta palasin silti työelämään. Viime yö oli sen mukainen eli jännittynyt ja heräilin useaan kertaan peläten etten heräisi kännykän herätykseen ja myöhästyisin ekana aamuna. Olo oli kutkuttavan innostunut kuten uuden alun kynnyksellä kuuluukin olla.

Aamulla heräsin pieneen päänsärkyyn huonosti nukutun yön jäljiltä ja tietenkin vielä puoli tuntia ennen sitä herätystä. En uskaltanut enää nukahtaa uudelleen enkä varmaan jännitykseltäni olisi saanutkaan uudelleen unen päästä kiinni, joten ylös vain, Fiona aamulenkille ja autolla länsimetron liityntäparkkiin. Poika jäi sänkyyn nukkumaan ja olin kertonut hänelle etukäteen, että isi ja mummo olisivat aamulla kotona hänen herätessään.

Tuntui todella oudolle olla siihen aikaan liikkeellä ja olla osa työmatkalaisten virtaa. Olin unohtanut kaiken siihen liittyvän kiireen jo aikoja sitten ja tottunut heräämään kotona rauhassa poika kainalossa tuhisten. Yhtäkkiä istuinkin metron oranssilla penkillä aamuteetä juoden pahvisesta take away mukista. Olin taas tilanteessa, jota en ollut lainkaan kaivannut, mutta jota en toisaalta ollut selvästikään unohtanut.

Kampissa, jossa jäin metrosta pois, ristiriitaiset fiilikset jatkuivat. Toisaalta oli vapauden tunnetta ilmassa, mutta toisaalta oli heti ikävä takaisin kotiin tuttuun ja turvalliseen taaperokuplaan. Sinne, missä suurin ongelma olisi liian kuuma aamupuuro tai kadoksissa oleva sukan pari. Näissä tunnelmissa matka jatkui kohti ratikkapysäkkiä ja sitä viimeistä työmatkan etappia ennen määränpäätä.

Hieman syke nousi työpaikan ulko-ovilla, mutta tuttujen työkavereiden kasvot ilahduttivat. Loppujen lopuksi outoa olikin vain se miten nopeasti kotona vietetyt vuodet oli kurottu umpeen ja uiskentelin taas kuin kala vedessä. Kuitenkin on myönnettävä, että lapsi oli mielessäni jollain tasolla kaiken aikaa ja oli helpottavaa todeta päivän olevan päätöksessä sekä päästä takaisin kotiin ratkomaan sen kadonneen sukan mysteeriä. Sitä tässä nyt kotisohvalla pohdiskellaan ja poika katselee Ryhmä Hauta.

Se oli sellainen työpäivä se. Ihanaa uutta viikkoa 😘

Seuraathan minua myös instagramissa

2 kommenttia

  1. Jennyfer kirjoitti:

    Siitä se sitten lähti 🙂 Tsemppiä! Kirjoittelen sitten tammikuussa jotain vastaavaa 😀 Jenni / Jennyfer -blogi

    • suvimaarit kirjoitti:

      Kiitos ja nauti jäljellä olevasta ajasta kotona, sillä se aika on kultaakin kalliimpaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *