Hae
Arjen suklaasuukkoja

Korona saapui liian lähelle ja sen aiheuttama ahdistus

Minä ihan oikeasti luulin, että voisin unohtaa koko koronan olemassaolon ja kesän aikana maailma palaisi ennalleen. Keväällä kun korona iski tänne Suomeen, niin ajattelin, että kyllä tässä pari kuukautta kotoilulla mennään yhteisen edun nimissä ja homma olisi sillä taputeltu, mutta ei tämä asia nyt aivan niin mennyt.

Saimme viikko sitten pysäyttäviä uutisia. Lähipiirissämme oli todettu korona-positiivinen henkilö. Tuntui absurdille lukea netin uutisista sinä päivänä, että Suomessa on todettu yksi uusi koronatartunta ja tuntea tämä henkilö. Silloin se ikävä todellisuus, että korona on edelleen yhteiskunnassamme iski päin kasvoja. Onneksi tämä henkilö voi tartunnasta huolimatta hyvin, joten emme ole joutuneet huolehtimaan hänen terveydestään.

Poikani ja mieheni sekä monet muut ehtivät kuitenkin jollakin tavalla olla tekemisissä korona-positiivisen henkilön tai hänen perheensä kanssa, joten myös meidän arkemme mullistui. Mökkireissu peruuntui minun vanhemmille, koska he ovat riskiryhmää, ja samoin muut suunnitellut menot. Tietenkin pääasia on, että kaikki voivat hyvin ja lähipiirin testit ovat olleet negatiisia. Uusia menoja voi aina sopia.

Ehkä eniten tässä masensi se, että korona ei ole poistunut tai hävinnyt vielä minnekään. Voisiko tämä jo loppua, sillä minä alan tuntea jo koronasta johtuvaa ahdistusta ja ärsytystä. Kaikki elämän rajoitukset ahdistavat tällä hetkellä. Se, että maailma on vieläkin suurelta osin kiinni, eikä meillä ole vapautta liikkua ja matkustaa kuten ennen.

Eikö tämä ollutkaan muutaman kuukauden poikkeustila? Eikö kaikki jo voisi palata normaaliksi tai ainakin kuta kuinkin sellaista muistuttavaksi olotilaksi? Täytyy vaan uskoa, että kyllä tämä tästä, mutta välillä se on vaikeaa ja usko meinaa loppua kesken, jopa minun kaltaiseltani super positiiviselta ajattelijalta.

Meidän perheellä on niin paljon unelmia ja haaveita mitä haluaisimme tehdä, sitten kun taas maailma on normaali, joten odottaminen on siksi vaikeata. Odottavan aika on pitkä ja sen olen todellakin huomannut tämän kesän aikana. Täytyy vaan tsempata, hakea kesäfiilistä sekä positiivista mieltä ja ennen kaikkea jaksettava uskoa edelleen, että joku päivä maailma on taas normaali.

Ihanaa viikonlopun aloitusta 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *