Hae
Arjen suklaasuukkoja

Luca aloittaa päiväkodin

Siis apua! Mihin tämä aika meni? Kokonaiset kolme vuotta on mennyt kuin siivillä ruusunpunaisessa kotielämässä pojan kanssa. Olen nauttinut joka hetkestä, ehkä ajoittain väsyneenä, mutta onnellisena äitinä kuitenkin. Eihän minun pitänyt edes olla kotona kuin vuosi, mutta jotenkin aika vain venähti kolmeen vuoteen.

Nyt ollaan sen tosiasian edessä, että minulla ei enää ole vauvaa, vaan pieni leikki-ikäinen taapero, joka aloittaa päiväkotiin tutustumisen ensi viikon maanantaina. Ollaan hankittu tavarat tarvikelistan avulla ja olen tutustunut sähköiseen Daisyyn, jossa alan sitten tekemään hoitoaikojen varaukset ja pitämään yhteyttä päiväkotiin muutenkin.

Minua tämä kaikki muutos jännittää ja paljon, jos aivan rehellisiä ollaan. Jokainen äiti, joka on tämän kokenut, niin pystyy varmasti samaistumaan tilanteeseen, jossa nyt olen. Siihen irtipäästämisen vaikeuteen ja haikeuteen. Tunteeseen, että järki sanoo muutoksen olevan jo kaivattu ja hyväksi lapselle sekä myös minulle äitinä, mutta silti sydämessä ei haluaisi vielä päästää irti. Minä en ainakaan haluaisi. Voisin elää edelliset kolme vuotta koska vaan uudelleen, koska ne ovat olleet elämäni parhaimmat.

Laitan kuitenkin tomerasti omat tunteeni taka-alalle ja puhun Lucalle päiväkodista innostuneesti. Siitä, että hän saa siellä uusia kavereita, täti vie kaikki lapset puistoon leikkimään, päiväkodissa on oma liikuntasali kiipeilyseinineen ja siellä askarrellaan sekä pidetään hauskaa yhdessä. Näinhän se on ja tietenkin opitaan tärkeitä sosiaalisia taitoja tulevaisuuden varalle muutenkin.

Minua helpottaa hirveästi se, että Lucan ei tarvitse olla päiväkodissa kokonaisia päiviä, vaan saan hakea hänet jo iltapäivällä kotiin. Palaan itse töihin lyhennetyllä työajalla ja näin lasku uuteen elämään on pehmeämpi meille molemmille. Minulle tulee nimittäin myös kova ikävä poikaa. Tiedän sen jo nyt. Niin yhtä olemme olleet viimeiset kolme vuotta ja kaiken yhdessä tehneet sekä kokeneet. Tutustuneet maailman ihmeisiin ja tutkittu myös aivan niitä arkisia, mutta uusia asioita pienelle lapselle.

Jaahas, saa nähdä miten tulen tästä selviämään. Kunnialla tietenkin, tiedän sen, mutta minä vain inhoan tällaista muutoksen läpikäyntiä. Pidän rutiinista ja arjesta. Nykyinen arki toimii loistavasti ja nyt kaikki menee uusiksi. Parempaan suuntaan, mutta se vie aikansa, että kaikki uusi on muuttunut rutiiniksi. Täytyy opetella uusia asioita ja opetella päästämään irti sekä opetella olemaan huolehtimatta liikaa. Voikohan tätä asiaa ikinä oppia?

Nyt kuitenkin mennään rohkeasti kohti uusia asioita ja maanantaina olemme sitten jännän äärellä. Aivan molemmat, sekä minä että poika.

Mukavaa viikonlopun odotusta 😘

Meidän mökkikuvat

Kotimatkalla ollaan ja ihana loma on Pohjanmaan mummolassa takana. Joka kerta on haikeata lähteä kotia kohti Espooseen, mutta seuraavaan kertaan ei ole pitkä aika. Vielä tälle kesälle olisi tarkoitus nähdä ja päästä mökkeilemään ennen syksyn alkua.

Odotellessa täytyy tyytyä kuvien katseluun ja hauskoihin muistoihin, joita myös tästä reissusta saimme.

Ihanaa uutta viikkoa ja alkavaa elokuuta 😘