Hae
Arjen suklaasuukkoja

Päätös tehty lyhennetystä työajasta

Olen pitkään pohdiskellut syksyä ja uutta elämää, joka meitä on odottamassa. Miten kaikki palaset loksahtaa kohdilleen, kun oma hoitovapaani päättyy, vai loksahtavatko? Miten sitten pärjäämme, kun en voikaan olla kotona pitämässä lankoja käsissäni kaiken aikaa? Nyt kaikki sujuu niin hyvin, että uusien rutiinien oppiminen on varmasti jollakin tasolla haastavaa.

Vastaus tähän pohdintaan löytyi osittaisesta hoitovapaasta. Mietin pitkään lyhennettyä työviikkoa, jossa olisin perjantait tai maanantait aina hoitovapaalla. Pidemmän korren pohdinnassa vei kuitenkin lyhennetty työaika. Eilen vein postiin allekirjoitetun sopimuksen, jonka mukaan aloitan työt syyskuun alussa tehden kuuden tunnin työpäivää. Toki lopullista hyväksyntää en ole työnantajalta asiaan vielä saanut, mutta uskon myönteiseen lopputulokseen.

Ajatus on, että mieheni veisi Lucan päiväkotiin noin kahdeksaan aamulla, jolloin siellä tarjoillaan aamupala, ja minä sitten hakisin pojan iltapäivällä välipalan jälkeen. Siten Lucalla olisi päivisin aikaa olla myös kotona, eikä heti tulisi hirveä ikävä puolin ja toisin. Kuitenkin hän saisi päiväkodin aktiviteetit, kaverit ja muut positiiviset puolet päiväkodista, eikä alkaisi pitkästyä kotona aikuisten seurassa. Huomaan, että toisten lasten seura on jo tervetullutta yhteisleikkeihin.

Uskon, että tämä ratkaisu oli oikea ja että tästä poika hyötyy paljon enemmän kuin nelipäiväisestä työviikosta. Aika ja syksy sitten näyttää miten elämä ja arkemme asettuu, mutta tässä on lähtökohta, josta aloitta uuden arjen rakentaminen.

Elämä on siitä jännä juttu, ettei koskaan tiedä mikä nurkan takana odottaa tai mitä se tuokaan tullessaan. Mutta tässä on nyt lähtöoletus ja katsotaan miten käy kun syksy saapuu.

Ihanaa viikon jatkoa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *