Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kun yksi on laumasta poissa – Hyvää matkaa rakas ystäväni

Meidän perheessä eletään surun ja ikävän aikaa. Rakas Viivi koiramme nukkui ikiuneen eilen illalla ja siirtyi pilven reunalle enkeli-koiraksi. Asia tapahtui loppujen lopuksi aika yllättäen, sillä olin juuri käynyt läpi Viivin kanssa kattavat seniori-koiran lääkärintarkastukset epämääräisten oireiden vuoksi. Kaiken piti olla lähtökohtaisesti hyvin, jos tukielinten nivelrikkoa ei lasketa, johon Viivi sai jo ennestään lääkettä.

Eilen aamulla heräsin siihen, että Viivillä oli hengenahdistuksen kohtaus, joka kuitenkin laantui aika nopeasti. Ehdin jo säikähdyksen jälkeen rauhoittua, kunnes päivällä hengenahdistusta alkoi esiintyä uudelleen ja lopulta se oli jatkuvaa. Pääsimme hätäpäivystykseen Viiviä hoitaneelle eläinlääkärille, suoraan röntgeniin ja löydöksenä oli lähes tyystin kasaan painuneet keuhkoputket, joita ei enää edes tahtonut erottaa röntgenkuvasta. Keuhkoissa oli myös vettä ja tilanne tosi vakava. Viivillä kovat kivut, eikä parannuskeinoa ollut olemassa, joten eläinlääkäri alkoi pikaisesti yhteisymmärryksessä kanssani valmistelemaan Viiville eutanasiaa.

Meidät ohjattiin huoneeseen, jossa Viivi sai lisää rauhoittavaa lääkettä, valot himmennettiin ja sain halata Viiviä hänen viimeisinä hetkinään, kun hän oli tietoinen tästä maailmasta. Eutanasian aikana pidin Viiviä tassusta kiinni, silittelin turkkia ja päästin hänet menemään. Sinne paikkaan parempaan, jossa ei tunneta kipua tai tuskaa. Eläinlääkäri kertoi minulle, että hän on poissa. Halasin Viiviä vielä viimeisen kerran, suukotin otsaa, rapsutin korvantaustoja ja kiitin häntä kaikista ihanista vuosista, jotka sain hänet rinnallani pitää.

Viiville tehdään yksilötuhkaus ja valitsin hänelle kauniin vaalean puu-uurnan, jonka kannessa on lehtikuvio. Uurna lasketaan kesällä maahan perheellemme tärkeään paikkaan oikean hetken tullen, josta tulee Viivin viimeinen leposija.

Me opettelemme elämään täällä uutta elämää, johon Viivi kuuluu enää muistojen tasolla. Viivillä on aina paikka sydämessäni ja kannan häntä mukanani rakkaiden muistojen kautta. Todellisessa rakkaudessa pitää osata luopua ja antaa toisen mennä, kun aika koittaa. Nyt oli Viivin aika lähteä ja meidän jäädä häntä ikävöimään. Elämään kuuluu menetykset ja pettymykset, joiden kanssa on opittava elämään. Elämä antaa ja elämä ottaa. Elämään kuuluu suru ja itku, siinä missä onni ja nauru.

Viivi, olit koirista parhaimpia ja minulle tärkeä tuki elämänmuutoksissa, jotka kuljimme yhdessä läpi. Kiitos yhteisistä 10 vuodesta, elät aina muistoissamme ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *