Hae
Arjen suklaasuukkoja

Näin liikunta oikeasti onnistuu pienen lapsen äidiltä

Minä en ole urheilija, mutta täytettyäni 30-vuotta aloin tosissasi huomaamaan liikunnan merkityksen hyvinvoinnille ja koko arjessa jaksamiselle. Kiireisessä arjessa saattoi tulla eteen satunnaisia jaksoja, jolloin liikunta jäi lähes kokonaan, enkä voinut silloin hyvin. Unen laatu alkoi kärsiä ja oloni oli kuin väsyneellä ja turvonneella taistelunorsulla.

Lucan syntymän jälkeen haasteet ajan löytämiselle liikuntaan kasvoivat entisestään ja olo oli sen mukainen, siis kehno. Muutos tapahtui pääni sisällä kun tajusin, että olin yrittänyt aivan liikaa ja armollisuus itseä kohtaan oli unohtunut. Paras neuvo, jonka voin antaa muille pienten lasten äideille on, että tee se mikä on helpointa. Minulla tämä tarkoittaa päivittäin sitä kuuluisaa 30 minuuttia, joka riittää vallan mainiosti, kun urheilusuoritus on tehokas.

Aiemmin saatoin käyttää salilla pelkästään alkulämmittelyyn 30 minuuttia ja sitten eri laitteiden läpivientiin toiset 30 minuuttia, eikä lopputulos ollut yhtään sen parempi. Tosin silloin vietin päivät töissä tietokoneen äärellä ja illat sohvalla elokuvia ja sarjoja katsellen, joten pidempi liikuntasuoritus oli tarpeen. Nyt arki on niin aktiivista, että pojan kanssa touhutessa kaloreita kuluu oikeastaan huomaamatta.

Aktiivinen arki ei kuitenkaan minun tapauksessani yksin riitä. Jos kotijumppa jää välistä parina iltana, niin huomaan sen välittömästi huonosti nukuttuina öinä. Nykyisin sanat kotijumppaaja ja lenkkeilijä kuvaavatkin parhaiten minua millainen olen liikkujana. Olisihan se hienoa, jos joku päivä pystyisin vielä palaamaan saliharjoitteluun, mutta sellaiseen ei ole aikaa tai mahdollisuutta tällä hetkellä. Onneksi kotikuntolaitteet ja oman kehon painoharjoittelu on keksitty, joilla minä pärjään oikein hyvin aktiivisen arjen keskellä, ja hei, se riittää aivan oikeasti!

Ihanaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa 😘

Laatikkoviljelyn helppoutta ja ihanuutta

Meidän tontista on yksi nurkkaus pyhitetty hyötykasveille. Sieltä löytyy erilaisia herukoita, vadelmia ja pensasmustikoita. Nyt mieheni aloitteesta laitettiin sinne myös aivan ensimmäistä kertaa laatikoita viljelyä varten.

On hauskaa puuhailla sen kanssa koko perhe. Luca nauttii kun saa osallistua ja hän innokkaasti kastelee taimia ja kukkia omalla vihreällä kastelukannulla. Sitten yhdessä seurataan mitä on alkanut itämään ja mitä mistäkin laatikosta alkaa kasvamaan.

Aiemmin sinne on laitettu jo perunoita, herneitä ja porkkanoita, mutta tänään olikin sen suuren kesäherkun eli mansikoiden vuoro. Toivottavasti tulee todella lämmin, mutta silti sopivasti kostea kesä, niin saataisiin hyvä marjasato.

Parasta tässä touhussa on sen helppous ja halpuus. Yksi laatikko eikä taimi ei paljoa maksa, joten tätä voi rohkeasti lähteä koittamaan hieman vähäiselläkin puutarhurin taidolla. Jos menee pieleen, niin ei haittaa. Kesä on pitkä ja aina voi koittaa uudelleen.

Meillä jo herneet on itänyt sekä porkkanat pilkistävät maasta. Ehkäpä jo juhannukseksi saadaan jotain maisteltavaa, jää nähtäväksi. Kiva harrastus tämä joka tapauksessa on, vaikka sato jäisikin vähäiseksi. Ehkä se hauskin osuus onkin käydä napostelemassa herkkuja suoraan laatikolta. Kerron sitten kesän aikana miten tämän harrastuksen kanssa kävikään.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua 😘