Hae
Arjen suklaasuukkoja

Lucan mustasukkaisuus äidistä

Tämä on sellainen asia etten oikein tiedä miten tähän tulisi suhtautua. Ehkä jos Luca ei olisi ainoa lapseni ja minulla olisi asiasta sitä kautta jo kokemusta, niin olisin viisaampi, mutta nyt olen hämmentynyt. Toisaalta minusta on ihanaa olla omalle lapselleni se maailman tärkein ihminen, mutta toisaalta toivoisin, että voisin antaa myös miehelleni huomiota ja olla hänelle läsnä enemmän vaimona.

Meidän nukkumisjärjestelyt on edelleen siten, että Luca nukkuu vieressäni ison makuuhuoneen parisängyssä ja mieheni alakerran yhdistetyssä työ- ja vierashuoneessa. Tähän päädyimme aikanaan siksi, että Luca iltavirkkuna valvotti meitä, eikä mieheni päässyt nukkumaan ajoissa arki-iltoina. Nyt kun poika on 2,5 vuotta, niin tilanne on sama ja tavallaan vakiintunut tähän. Poika on myös tämän oppinut, eikä hyväksy miestäni meidän luoksemme, vaan ilmoittaa illalla topakasti, että isi nukkuu alakerrassa. Mikäli siis yritämme ehdottaa hänelle, että isi nukkuisi kanssamme.

Olemme myös yrittäneet saada Lucaa nukkumaan omaan sänkyynsä siten, että sänky olisi parisängyn vieressä samassa huoneessa kanssamme. Tämäkään ei pojalle kelpaa, vaan itku alkaa heti ja käpertyminen äidin syliin. Poika myös on alkanut sanomaan ihanasti halatessaan, että tykkää äidistä ja pitää äidistä huolta. Se on vaan niin hellyttävää, eikä siinä vaiheessa edes osaa olla asiasta enää pahoillaan. Kun näkee, että pojalle on niin tärkeätä saada nukkua äidin kanssa.

Tämä mustasukkaisuus äidistä ei rajoitu pelkästään nukkumiseen, vaan koskee muutenkin minun ja mieheni yhdessä olemista. En esimerkiksi saisi olla mieheni kainalossa, vaan Luca ilmoittaa välittömästi, että äiti pois sieltä ja kiipeää itse sitten tyytyväisenä syliini. Onhan se tosiaan ihanaa olla näin tärkeä jollekin, mutta vaimon rooliakin voisin joskus mielelläni hoitaa.

Tämä sama mustasukkaisuus koskee myös koiriamme. Poika ei hyväksy koiriamme syliini, vaan haluaa ne pois ja tulla itse tilalle. Ihanaa ja ymmärrettävää, kun hän on niin kovin pieni vielä, mutta joskus uuvuttavaa. Joskus sitä haluaisi olla muutakin kuin äiti ja olenhan minä, mutta käytännössä äidin rooli vie niin valtavan osan arjestani, ettei muuhun ole oikein aikaa.

Aikansa kutakin, niinhän sitä sanotaan ja tätäkin kaikkea on varmasti vuosien päästä ikävä, kun poika on teini-iässä ja päivät kuluu lähinnä kavereiden kanssa. Aika kuluu kuitenkin niin nopeasti, että nautitaan nyt sitten tästä kaikesta ja odotellaan mitä seuraava lapsen kehitysvaihe tuokaan tullessaan. Tämä vanhemmuudessa onkin jännittävää, kun koskaan ei tiedä mikä nurkan takana odottaa.

Ihanan aurinkoista kevätpäivää ja viikon jatkoa kaikille 😘

4 kommenttia

  1. äiti-ihminen kirjoitti:

    Hei sinulle. Asia tuntuu herättävän sinussa pohdintaa, siksi ajattelin että kerron kuinka minä tekisin. Asioilla on monta puolta ja ei ole varmasti olemassa oikeaa tai väärää vastausta mutta saattaisin tietää keinon joka helpottaisi tilannetta, joten jaan sen ja käytä tai ole käyttämättä:)

    En antaisi lapsen päättää noista asioista. Aloittaisin totuttelun niin että menisin mieheni kainaloon ja kun mustasukkaisuus iskee sanoisin: nyt on äidin ja isin vuoro halailla. Kohta on sinun vuoro” luvassa on hermoromahduksia huutoa ja kiukkua. Mutta tekisin sen silti. Koirassa sama juttu. Kun nämä alkaa luistamaan päättäisimme että me isin kanssa nukumme nyt tässä ja sinä nukut tässä vieressä sängyssä. Aloittaisin alustelun jo joitain päiviä ennen kun se tulee tapahtumaan ja pitäisin kiinni siitä että Luca nukkuu nyt siinä ja isi ja äiti nukkuu tässä…. laittaisin sängyt valmiiksi ja näyttäisin että tässä sinä nukut sitten ja isi tässä… veisi hetken tämä mutta asia menisi sillä uomiinsa. Kun vaan aina muistaisi että hetken päästä saa Luca sitten sen huomion ja sylin taas mutta NYT on äidin ja isin vuoro…. saitko koppia mitä tarkoitan?

    Lapset haluavat päättää se on selvää, mutta meidän aikuisten tulisi päättää missä asioissa lapset saavat päättää. Jaksamista teille. Ja jos lähdette tähän taistoon niin muistakaa johdonmukaisuus ja päättäväisyys<3

    https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/04/rajahtava-aloitus-viikolle.html?m=1

  2. suvimaarit kirjoitti:

    Sain kopin ja näinhän sen kuuluisi mennä, että tilanne muuttuisi. Ja se johdonmukaisuus on varmasti avainasemassa. Täytyy miettiä missä vaiheessa tähän opetteluun riittää varmasti riittävästi aikaa ja voimavaroja, ehkä tuleva miehen kesäloma olisi hyvä ajankohta keskittyä tähän asiaan, kun kotonahan lomat nyt sitten menevät joka tapauksessa.

  3. Elluhoo kirjoitti:

    Itse olen 2 lapsen äiti ja sitä mieltä, että vanhemmat päättävät nukkumisjärjestelyistä. Jos on ok nukkua perhepedissä, se on tietenkin ok. Meillä päätös on ollut se, että lapset nukkuvat omissa sängyissään. Jos lapsi on tullut viereeni yöllä, olen lähtenyt itse sängystä pois, sillä en pysty nukkumaan edes mikään suloinen, tuhiseva käärö kainalossa (saati sitten hyörivän, pyörivän taaperon kanssa). Hellyyttä ja sylittelyä on annettu illalla ja aamulla, mutta ei yöllä. Jos teitä siis nykytilanne haittaa, sille kannattaa tehdä jotain.

    • suvimaarit kirjoitti:

      Jossain vaiheessa asiaan pitää puuttua ja tilanne on alkanut minua vaivaamaan vasta viime aikoina. Ehkä tämä hyörivä ja pyörivä taapero -vaihe on ollut se ratkaiseva tekijä. Olen aina ihaillut äitejä, jotka jämptisti laittavat lapset omaan sänkyyn johdonmukaisesti, sillä itse annoin väsyneenä periksi ja tässä sitä nyt ollaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *