Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kun syntymän kaunis ihme jää kokematta

Olen seurannut uutisointia synnytyssairaaloiden asettamista rajoituksista synnytykseen mukaan pääsevien tukihenkilöiden osalta sekä rajoituksia vierailuille synnyttäneiden osastolle. Nykyinen käytäntö sairaaloissa ilmeisesti on koronasta johtuen, että luonnollisesti käynnistyneeseen synnytykseen tukihenkilö, eli yleensä isä, pääsee mukaan, mutta ei enää osastolle. Lisäksi tukihenkilöiden läsnäolo on kielletty sektioiden ja synnytyksen käynnistämisten osalta kokonaan sekä synnytystä edeltäviin käynteihin liittyen. Muiden kuin tukihenkilöiden läsnäolo on kielletty jo ennen tukihenkilöitä.

Järki ymmärtää rajoitukset, mutta sydän ei. Tunnen suurta sympatiaa viimeisillään raskaana olevia naisia ja heidän perheitään kohtaan. Sillä syntymän suuri ihme ja sen jälkeinen aika kuuluisi vauvan molemmille vanhemmille ja toki tulokkaan sisarukset, isovanhemmat ja muut raskautta läheltä seuranneet haluaisivat uuden tulokkaan pian tavata.

Onko nämä rajoitukset ja kiellot ylireagointia vai tarpeellisia? Tätä moni perhe joutuu pohtimaan tänä keväänä. Varmasti kaikki ymmärtävät syyt niiden taustalla, mutta asian hyväksyminen onkin sitten toinen asia. Jos itse olisin nyt tämän tilanteen edessä, niin kokisin varmasti monenlaisia tunteita. Pettymystä, suuttumusta, hämmennystä ja ehkä jopa suoranaista pelkoa. Varmaankin suurin ja päällimmäisin tunteista olisi pettymys siitä, että joutuisin kokemaan synnytyksen mahdollisesti yksin vieraan sairaalan henkilökunnan ympäröimänä. Toki he ovat lämpimiä ja ammattitaitoisia ihmisiä, mutta kuitenkin minulle vieraita.

Toivotaan, että asetetut rajoitukset jäisi lyhytaikaisiksi ja ne voitaisiin pian purkaa tai ainakin lieventää. Olisi upeata, että syntymässä olevan vauvan molemmat vanhemmat pääsisivät kokemaan syntymän ihmeen ja kauneuden sekä viettämään aikaa vastasyntyneen lapsensa kanssa. Syntymä on nimittäin sellainen tapahtuma, jota ei voi sanoin kuvata tai edes yrittää kuvata, vaan se on koettava kaikessa ainutlaatuisuudessaan itse. Ainoastaan näin se jää vanhemmille yhteiseksi muistoksi, joka parhaimmassa tapauksessa lähentää vanhempien ennestään jo läheisiä välejä.

Joka tapauksessa vauva on aina perheelle ihana lahja ja vauvan kotiin saaminen terveenä sairaalasta on se tärkein asia sitten hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen. Tähän rajoitukset tähtäävät ja palvelevat siten jokaista raskaana olevaa äitiä ja heidän perhettään.

Kuvassa minun suuri ihmeeni vain muutaman tunnin ikäisenä. Uteliaan rauhallisena Luca katseli nappisilmillään maailmaa jo tuolloin, eikä meno ole näistä tunnelmista muuttunut.

Tsemppiä kaikille tuleville äideille ja onnea matkaan 😘

Lue myös tarinani minun synnytyksestä:

https://arjensuklaasuukkoja.vaikuttajamedia.fi/2019/10/12/synnytin-sektiolla-ja-olen-valinnastani-ikionnellinen/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *