Hae
Arjen suklaasuukkoja

Ensihuuma vai loppuelämän sitoumus? – Ensisuudelma vai yhteinen asuntolaina?

Eilen meillä oli perinteinen koti-ilta, johon kuuluu iltapalan syönti olohuoneen sohvalla pojan kanssa. Taustalla näkyy ikivihreät Frendit, joka on aina yhtä viihdyttävää, vaikka jaksot onkin tullut nähtyä monta kertaa. Jopa 2-vuotias Luca tykkää ohjelmasta ja katsoo sitä keskittyneenä välillä ääneen nauraen.

Eilisessä jaksossa Monica valmistautui häihinsä Chandlerin kanssa ja Phoebe puolestaan kävi ensitreffeillä, josta palasi hehkuttaen huumaavaa oloaan. Monica tajusi, ettei naimisiin menon myötä kokisi enää näitä kuuluisia ensimmäisiä asioita ja niihin kuuluvaa kutkuttavaa jännitystä, odotusta ja hekumaa. Monica meni asiasta paniikkiin, mutta rauhoittui lopulta ja häät vietetään (kuten kaikki Frendit fanit tietävät).

Aloin miettimään mistä tietää, että on oikeasti valmis sitoutumaan loppuelämäksi? Vai voiko sellaista asiaa edes tietää? Onko olemassa oikea ikä tällaista sitoutumista varten vai riippuuko asia enemmänkin oikean ihmisen tapaamisesta? Ja toki siitä, että tämä toinen ihminen tuntee samoin.

Minä menin mieheni kanssa naimisiin ollessani 33-vuotias ja voin sanoa olleeni sekä valmis että kohdalleni tuli viimeinkin se oikea ihminen perheen perustamista varten. Tajusinkin, ettei mielessäni ole edes käväissyt kaivata jotain ensisuudelmaan liittyvää ja onneksi ei. Tilalle on nimittäin tullut kaipuu kokea ensimmäisiä yhteisiä asioita. Tällainen voi olla vaikkapa ensimmäinen yhteinen matka Australiaan tai ensikäynti uuteen ravintolaan. Miksi ylipäänsä ajatellaan, että elämä ja hauskuus loppuu papin aameneen?

Joskus saatan toki muistella millaista mieheni kanssa oli suhteemme alkuaikana, mutta en sitä aikaa kaipaa yhtään (aivan rehellisesti). Asia on itse asiassa aivan päinvastoin. Sillä lähinnä olen helpottunut, että suhteen alun epävarmuus ja erilaisten luonteiden särmät on väistynyt vuosien kokemuksella rakennetun luottamuksen tieltä. En haluaisi palata takaisin lähtöruutuun. Nyt kaikki on nimittäin helpompaa ja löytänyt ikään kuin paikkansa.

Eipä taida olla olemassa mitään yleistä sääntöä, koska olemme valmiita valitsemaan loppuelämän kestävän sitoumuksen ja yhteisen asuntolainan sekä perheen ensihuuman sijasta. Luulen, että asia on niin, että sen vain sitten tietää, kun se kerran kohdalle sattuu.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille näiden syvällisempien mietteiden myötä 😘

Postauksen kuva on viime syksyn Rodoksen matkalta. Kreikassa on mielestäni maailman kauneimmat auringonlaskut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *