Hae
Arjen suklaasuukkoja

Tunnustus: Olen se kamala ruutu-äiti

Minä tunnustan, että väsyneenä en jaksa aina osallistua Lucan leikkeihin, ainakaan siten, että poika viihtyisi. Kun Luca sitten on tylsistynyt, niin hän alkaa haluamaan Kaapoa. Tämä tarkoittaa tabletin hamuamista keittiön työtasolta, jossa sen säilytyspaikka kodissamme on. Liian usein taidan antaa periksi, joten taidan olla se paheksuttu äiti, joka opettaa tätä käytösmallia tukemalla lapsensa liiaksi ruutuun kiinni.

Vai olenko sittenkään? Toisaalta olen sitä mieltä, että nykyään älypuhelinten ynnä muiden vastaavien laitteiden kulta-aikana lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin eri ruutujen tuijotuksen ja niiden tarkoituksen varsin nopeasti. Liika on aina liikaa, mutta en pidä tätä lähtökohtaisesti pahana asiana, sillä tekniikan tuntemus on hyvä aloittaa varhain. Eikös jo esikouluikäisiä lapsia nykyään opeteta koodaamaan ja tabletit sekä läppärit ovat muutenkin kouluissa arkipäiväisiä opiskelun välineitä.

En tietenkään halua tukea sellaista käytöstä, että 2-vuotias taaperomme tuijottaisi kiiluvin silmin tablettia aamusta iltaan, mutta kohtuukäyttö on mielestäni ok. Kohtuukäyttö tarkoittaa meillä noin puolta tuntia aamuin ja illoin. Yleensä Lucan ruutuaika ajoittuu siihen, kun itse teen kotitöitä. Laitan esimerkiksi ruokaa, jolloin en edes voisi leikkiä hänen kanssaan. Tai poika katsoo tabletista lastenohjelmaa, kun petaan sänkyä aamulla ja teen muita aamurutiineja. Onhan se vaan näppärää istuttaa poika sohvalle ruudun ääreen, niin saa itse nopeasti omat hommansa tehtyä.

Sillä on myös mielestäni merkitystä, mitä sieltä ruudusta lapsi katsoo. Meillä suositaan rauhallisia ohjelmia, kuten sitä Kaapoa, Pikkuautoja, Muumilaakson tarinoita ja Brion junia. Kaapoista pidän myös siksi, että niissä on aina joku opetus lapselle. Kuten ystävänpäivä, päiväkoti, parturi, ravintola tai muu vastaava touhu, johon poikamme tutustuu parhaillaan. Tekniikan käytön lisäksi Luca oppii siis muutakin, eikä esimerkiksi ensimmäinen parturikäynti jännitäkkään niin paljon, kun Kaapo on jo näyttänyt asiaan mallia.

Pidän siis ruutuaikaa lapselle kohtuudella hyvänä asiana, enkä ole ehdoton asian suhteen. Tablettien lisäksi meillä katsotaan telkkarista lastenohjelmia. Aamuisin on mukavaa, kun poika käpertyy kainaloon sohvalle ja saadaan heräillä rauhassa uuteen päivään Muumien, Ryhmä Haun tai vaikkapa Bellen ja Sebastianin kanssa. Jos siis ruutu on täysin paha asia, niin taidan olla mielelläni se paheksuttu ruutu-äiti.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *