Hae
Arjen suklaasuukkoja

On elämä ennen lapsia ja lasten jälkeen – Tämä sanonta on niin totta!

Sanonnat on tavallaan tylsiä kliseitä, mutta niiden takana on paljon viisautta ja totuutta. Kuten tämän postauksen otsikko, jonka allekirjoitan aivan täysin. On taas yksi hyvä esimerkki sellaisesta asiasta, joka elämässä pääsi yllättämään itseni täysin.

Ennen avioliittoani en tainnut edes ajatella, että lapset muuttaisi elämää, arkea tai ylipäänsä mitään. Ennemminkin taisin tuumata, että lapset tulisi, jos tulisi, ja lapset solahtaisivat osaksi nykyistä elämän tapaa ja minuutta. Puolustukseksi on sanottava, etten ajatellut lapsia tai niiden tuloa lainkaan, joten en voinut ymmärtää asian suuruutta tai sitä miten lapsen tulo vain hienoudellaan mullistaa kaiken vanhan totaalisesti ylösalaisin.

Mieheni kanssa aloittaessamme yhteistä elämää, niin lapset alkoivat tulla mieleeni tositarkoituksella. Mietin paljon sitä mikä elämässämme muuttuisi, miten keskinäinen suhteemme reagoisi ja millaiset vanhemmat meistä mahdollisesti tulisi. Olisinko rento vai ylihuolehtiva äiti, ja sitäkin, menisikö kaikki hyvin synnytyksessä ja saisimmeko terveen lapsen. Lähipiirissämme alkoi myös enenevässä määrin olla tuoreita vanhempia, joiden persooniin peilasin itseni ja mieheni luonteenpiirteitä. Huomasin myös, että kaikista ei olisi ollut vielä vanhemmiksi, eikä vaativaan perhe-elämään pienen lapsen kanssa. Arjen rankkuus pääsi joskus yllättämään ja seurauksena oli jopa avioeroja ja niitä erolapsia.

Kun sitten lopultakin pitkälle tuntuneen odotuksen jälkeen meistä tuli pienen Luca poikamme vanhemmat, niin kaikki loksahti kohdalleen lähes itsestään. Ehkä yllättävintä oli se luonnollisuus, jolle muutos sitten lopulta kaiken pohdiskelun jälkeen tuntui. Muutos ei tuntunut sille, että olisimme harjoitelleet vanhempina tai perheenä olemista, vaan meistä tuli perhe kaikin tavoin, jota olemme tiiviisti päivittäin. Onneksi sekä minä että mieheni haluamme elää keskeistä perhe-elämää, emmekä juurikaan kaipaa omia juttuja. Lähinnä omat juttumme ovat päivittäisiä hetkiä liikunnan parissa ja sitten olemmekin taas parempia vanhempia, kun omasta hyvinvoinnista on huolehdittu.

Elämä ennen lapsia on nykyään enää vain kaukainen ja jopa haalea muisto. Ehkä silloin ei ollut yhtä usein näin väsynyt, tai väsymys johtui eri asioista, mutta muuten en löydä ns. vanhasta elämästä mitään erityisen hienoa muistettavaa. Parasta siinä taisi loppujen lopuksi olla se, että se elämä kaikkine vaiheinensa tuli elettyä, niin ei nyt tarvitse haikailla tai tuntea jääneensä mistään paitsi. Ehkä se tavallaan valmisteli tähän nykyiseen elämään, ja jos niin, niin hyvinpä kyllä valmistelikin.

Ihanaa lauantai-ilan jatkoa kaikille 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *