Hae
Arjen suklaasuukkoja

Perhevapaauudistus osa II – Jyräsikö tasa-arvon tavoittelu lapsen edun?

On ollut todella mielenkiintoista uppoutua lukemaan ja pohdiskelemaan lähettämiänne kommentteja koskien postaustani, jonka aiheena oli kritisoida perhevapaauudistukseen suunniteltuja äidin ja isän 6,6 kuukauden hoitokiintiöitä, joista toiselle vanhemmalle voisi siirtää 69 päivää Ovatko suomalaiset perheet idiootteja. Edelleen kommentteja tulee ja keskustelua aiheesta käydään, mutta yhteenvetoa keskustelusta voin jo tehdä.

Esitetyn mallin puolustajat vetosivat kaikki käytännössä samaan argumenttiin. Siihen, että työmarkkinat tulee saada tasa-arvoiseksi naisen ja miehen välillä. Siihen, ettei naisen työeläke kärsi kotona olon takia, ettei naisen palkkaus ole työnantajalle riski, ettei naisen euro ole 80 senttiä, eikä naista syrjäytetä ylennyksistä tai vaativammista työtehtävistä äitiyden takia.

Toisaalta taas osa kommentoijista (myös äideistä) kokee minun laillani, että perheiden eriarvoisuus kasvaisi entisestään esitetyn mallin takia. Koska vain osa isistä haluaisi tai edes voisi eri syistä johtuen hänelle merkittyjä kuukausia käyttää.

Perimmäinen kysymys uudistusta koskien onkin kenen etua tällä halutaan ajaa? Tai pitäisi ajaa? Ilmeisesti esityksen tärkein päämäärä on edistää naisten asemaa, mutta eikö myös lapsen etu pitäisi ottaa huomioon? Se, että jokaisella lapsella olisi tasavertaisesti oikeus ja mahdollisuus olla varhaislapsuuden aikana yhtä pitkä aika kotihoidossa. Varhaislapsuuden merkitystä ei lapsen kehityksessä voida sivuuttaa, eikä sitä, että hyvin pienelle lapselle paras paikka on oma koti ja oman äidin hoito.

Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta edelleen perään kuulutan sitä paljon puhuttua valinnavapautta myös perheille ja oikeutta arvioida oman lapsensa paras. Olkoon se sitten äidin kotona olo, isän kotona olo tai päiväkoti, mutta kaikilla perheillä pitäisi olla oikeus tämä valinta tehdä itse, eikä olla kahlittuja kiintiöiden asettamiin raameihin.

Perheiden ja lapsen edun tavoittelu sekä lasten oikeus tasavertaiseen varhaislapsuuteen pitäisi uudistuksessa näkyä. Vanhemmille pitäisi antaa yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet pitää pieni lapsensa kotihoidossa, eikä joutua tilanteeseen, jossa päiväkoti on ainoa vaihtoehto, koska isällä ei ole mahdollisuutta olla kotona.

Sitäkin voidaan toki pohtia saadaanko tällä mallilla edes todellista tasa-arvoa aikaan? Vai jääkö hyvät aikomukset pelkästään paperille ja todelliset vaikutukset on vain negatiivisia? Jos työelämän rakenne ja kulttuuri ei muutu, mutta perheiden eriarvoisuus kasvaa, niin uudistuksen kaunis tavoite ei toteudu.

Oikein ihanaa viikonlopun aloitusta kaikille 😘

7 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Tavallaanhan mikään ei muutu, jos ei halua muuttuvan. Äiti voi uudessakin mallissa olla kotona sen 9 kuukautta ja jäädä sitten hoitovapaalle. Mutta sen lisäksi isä voisi halutessaan vielä pitää bonuksena sen jäävän 3 kuukautta eli lapsen kanssa voi olla kotona vuoden ansiosidonnaisella aiemman 9 kk:n sijaan. Se on parannus. Mutta toki ymmärrän, että on perheitä, jotka ei voi edes tuota 3 kuukautta käyttää ja olisikin hyvä, jos vaikka tietyillä syillä voisi hakea sitten siirtoa toiselle noille lopuillekin kuukausille.

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Tuo on mielenkiintoinen ajatus, että laissa olisi säädettynä erityisiä perusteita, joiden mukaisesti kaikki kuukaudet voitaisiin siirtää toiselle vanhemmalle 🤔

  3. Laura kirjoitti:

    Miksi isällä ei olisi mahdollisuutta olla kotona, jos ja kun se on lakisääteinen oikeus ja yhteiskunta sitä taloudellisesti tukee? Perheen tulot voivat jopa kasvaa huomattavasti miehen vanhempainvapaan aikana meillä kävi näin, kun yhtäkkiä saimmekin minun palkkani sekä miehen ansiosidonnaisen päivärahan, joka oli moninkertainen minun vanhempainrahaani verrattuna. Raha ei kuitenkaan mielestäni ole tärkeintä, vaan isän mahdollisuus syventää suhdettaan lapseen. Miksi ei olisi lapsen etu, että hän saisi viettää rauhallista aikaa isänsä kanssa kotona? Isän vanhempainvapaa vaikuttaa positiivisesti lapsen ja isän väliseen suhteeseen ja tasavertaistaa vanhempien suhdetta. On hienoa, että lainsäädännöllä tuetaan isiä. On aika ymmärtää, että isilläkin on oikeus vanhempainvapaisiin.

  4. Suvi Maarit kirjoitti:

    Jos lisäkuukaudet olisi perheen vapaasti valittavissa, niin yhtä lailla perhe voisi valita isän jäävän kotiin. Mikäli se olisi perheelle ja lapselle paras vaihtoehto.

  5. Riina/Sarkasmia ja shampanjaa kirjoitti:

    Hienoa, että otat ajankohtaisiin asioihin kantaa.

    On pakko ottaa osaa tähän keskusteluun. ”Varhaislapsuuden merkitystä ei lapsen kehityksessä voida sivuuttaa, eikä sitä, että hyvin pienelle lapselle paras paikka on oma koti ja oman äidin hoito.”

    En tiedä, onko tästä miten paljon tutkittua tietoa, että juuri äidin hoito olisi lapselle parasta. Kuitenkin minun kokemukseni ja näkemykseni mukaan on olemassa paljon perheitä, joissa myös toinen vanhempi on todella aktiivisesti mukana alusta asti etenkin jos imetys ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Mielestäni on täysin mahdollista, että lapsella on kaksi tasa-arvoista vanhempaa.

    Kiinnostaa myös tietää, miten koet tämän asian sateenkaariperheen näkökulmasta?

    Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

    • suvimaarit kirjoitti:

      Totta kai molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisia ja yhtä tärkeitä pienelle lapselle, vaikka imetys esimerkiksi onkin äidin hommia.

      Sateenkaari perheet on asia erikseen, josta en ole tosiaankaan kirjoittanut, koska me emme ole sellainen perhe. Kirjoitan vain aiheista, jotka koskevat jollain tavalla meidän perhettä.

      Jokainen perhe tietää oman parhaansa ja siksi toivoisin, että perheet saisi valinnanvapautta käyttää. Tasa-arvo ja valinnanvapaus eivät ole toisensa poissulkevia asioita ❤

  6. Laura/ Iloa, eloa! -blogi kirjoitti:

    Samaa mieltä asiasta. Todellista tasa-arvoa ei ole se, että rajoitetaan vapautta valita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *