Hae
Arjen suklaasuukkoja

Töykeä vauvakerhon ohjaaja – Ikävä muisto vauvavuodelta

Univajeesta ja rankasta väsymyksestä johtuen pienen vauvan äidin mieli on herkillä. Siihen, kun lisätään hormonien aiheuttamat tunnemyrskyt, niin äidin mieli on todellakin helppo pahoittaa. Kohtasin yleensä kaikkialla iloisia, ystävällisiä ja kannustavia ihmisiä vauvan kanssa liikkuessani, mutta yksi poikkeus on jäänyt mieleeni epämiellyttävänä muistona. Vauvakerhon tiuskiva ohjaaja, joka taisi olla aivan väärässä ammatissa, eikä toivottavasti enää toimi kyseisessä pestissä. Hän ei todellakaan ymmärtänyt miten raskasta elämänvaihetta äidille vauvavuosi on univajeineen ja kaikkine muine haasteineen, joiden takia eri kerhoihin tuleminen vaatii joskus äideiltä suuren suuria ponnistuksia.

Vauvakerhon kaaos on varmasti tuttua kaikille, jotka sellaisessa ovat joskus käyneet. Vauvat itkevät, nukkuvat, syövät ja ilmoittavat muutenkin omat tarpeensa, huolimatta siitä, onko jollakin ohjaajalla menossa puheenvuoro. No, tämä eräs ohjaaja luki tekstiä (en edes muista mitä), kun Luca alkoi äänellä maitoa vaatien. Tätä asiaa sitten aloin hoitamaan ja tähän ohjaaja tiuskaisi, että hänen puheenvuorollansa pitäisi muiden olla hiljaa. Siis mitä ihmettä, oli minun ja muiden kerholaisten reaktio. Ohjaaja piti pitkän puheen aiheesta, miten kerhon sääntöihin kuuluu, että ohjaajan puheenvuorolla äitien pitäisi olla hiljaa. Miten ihmeessä hän kuvitteli, että äiti voisi äänettömästi rauhoitella väsynyttä ja nälkäistä vauvaa?

Kerhon tunnelma muuttui välittömästi kovin vaivaantuneeksi, eikä yksikään äiti siellä enää nauttinut olostansa. Kaikki alkoivat tehdä lähtöä, kun onneksi kerhoaika alkoi olla loppumassa. Toinen ohjaaja yritti nostaa tunnelmaa ja ehdottaa vielä yhteisleikkejä, mutta ei se enää auttanut. Tuli tunne, että me äidit olimme siellä ohjaajan vaivana tai kiusana. Seuraavalla kerhokerralla olikin sitten osallistujissa käynyt kato ja vain alle puolet äideistä oli enää paikalla. Itse taisin osallistua kerhoon tasan sen yhden kerran enää ja siihen se sitten jäi.

Kerhon loppumisen myötä tärkeä vertaistuki poistui ja me äidit hajaannuimme kukin omille teillemme. Yhteistä ja tuttua kohtauspaikkaa ei enää arjessa ollut. Niin pienellä teolla tämä ohjaaja pystyi pilaamaan vauvakerhon tunnelman ja viemään meiltä äideiltä jotain, mikä oli muodostunut kivaksi rutiiniksi osaksi viikkoa. Mieleeni jäi tapahtuneesta lähinnä yksi ajatus: Äitejä ei olisi pitänyt kerhossa vaientaa, vaan tämä eräs ohjaaja.

Onnistuneita kerhohetkiä kaikille äideille ja ihanaa viikonlopun alkua 😘

2 kommenttia

  1. Petra - Sängyn alla kirjoitti:

    Voi ei onpa inhottavaa! Onneksi muutkin äidit äänestivät jaloillaan. Meillä on neuvolan järjestämä äitivauvaryhmä ja siellä keskustelua ohjaa terveydenhoitaja ja välillä mukana on ollut kaupungin avoimestavarhaiskasvatuksesta joku ja perhetyöntekijät kertomassa omasta työstään yms, mutta mun ehdoton lempparini on ollut jokaisen vauvan kanssa fysioterapeutin pitämä vauvahieronta kerta.

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Tuo vauvahieronta on aivan ihanaa. Tein sitä paljon Lucalle vauvana ja edelleen annan hierontaa, kun esimerkiksi kylvyn jälkeen rasvailen poikaa. Luca nauttii siitä aivan selvästi ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *