Hae
Arjen suklaasuukkoja

Eiliset luontokuvat, lämpimän talven ihmettelyä ja outo oma aika

Eilen olin viettämässä omaa aikaa Espoon Nuottaniemessä ja Nokkalan Majakalla, kun Lucan mummo tarjoutui viemään pojan iltapäiväksi leikkimään asukaspuistoon. Majakka ja sitä ympäröivät rantaraitit on ehdottomasti yksi minun lempiseutuja ulkoilla, syödä lounas ja uppoutua hetkeksi omiin mietteisiin. Kuvasin samalla myös Ruohonjuuren meikkituotteet postaukseen, jossa esittelin vaihtoehdon kiireisen äidin päivämeikiksi. Olinkin tyytyväinen lopputulokseen ja postaus ilmestyi blogiini eilen. Hyvin kesti kuvausmeikit kasvoilla koko päivän ja kotona jopa mies ihasteli, että näytän erityisen nätille. Oman miehen kehut on aina niitä maailman parhaita.
Ilma oli uskomattoman leuto ja sama sää jatkuu ilmeisesti helmikuulle asti. Nyt kun joulu on ohitse, niin tämä on oikeastaan aika kivaa. Luca ei muista lunta mummolasta, niin hän ei osaa sitä kaivata, miehen ei tarvitse tehdä lumitöitä, eikä minun tarvitse hytistä koiralenkillä. On sellainen jännä eurooppalainen tunnelma, kun tammikuussa voi nauttia ulkoilusta ilman pipoa ja hanskoja. 
Viihdyin pitkään rannoilla katsomassa joutsenia poikasineen ja sorsia, jotka selvästi toivoivat ohikulkijoilta ihastelun lisäksi jotain syötävää. Sen verran innokkaana ne uiskentelivat ihmisiä kohti, jotka pysähtyivät niitä katselemaan. Oli ihanaa kävellä ilman aikatauluja, selvää päämäärää ja katsella vain kaikkea eteen sattuvaa.
Majakalla hämmästyin sitä miten uppoutunut olen ollut arkeen Lucan kanssa. Tuntui tavallaan oudolle istua muiden aikuisten seassa ilman lapsia, syödä päivän salaatti, juoda jopa lasi viiniä ja olla ympäristössä, jossa ei toistuvasti huudeta äitiä tai muutenkaan kuulu lasten kiljuntaa. Muutama tunti tällaista aikuisten maailmaa teki uskomattoman hyvää. Vaikka Luca onkin jo parivuotias, eikä ole minussa aivan koko ajan kiinni, niin silti huomasin, miten keskittynyt olen poikaan jatkuvasti. Kaikki pienten lasten vanhemmat varmaan pystyvät tämän allekirjoittamaan, että joskus on hyvä olla aikaa vain itselle, omille ajatuksille ja ihan vain omalle itselle. 
Lämpimää ja ihanaa viikon jatkoa 😘

4 kommenttia

  1. Kirsti Kaija kirjoitti:

    Ihania kuvia.
    Ei uskoisi, että on tammikuu.

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Luonto on aivan ihmeissään lämmöstä, pajunkissat kukkii ja aivan kuin kevät tekisi tuloaan!

  3. Anna Ferrante kirjoitti:

    Olen ihmetellyt ihan samaa, että on niin outoa kun tarkenee ilman pipoa ja jopa hanskoja tammikuussa! Tulimme juuri Roomasta, ja melko samoissa lämpötiloissa siellä ollaan, erona vain se että Italiassa aurinko lämmittää kivasti tähän vuodenaikaan, Suomessa on vielä valju lämpö auringossa. Mutta kaiken kaikkiaan on kyllä surullista tämä sää. Vaikka voi tuntua hetkellisesti mukavalta kun ei pipoa tarvitse, niin isommassa mittakaavassa kyse on todella ikävästä ilmiöstä. Ollaan ilmeisesti jo siinä pisteessä ilmastonmuutoksessa, että jäätikköjen sulamista ei voi enää estää, merenpinta tulee nousemaan seuraavat 150-200 vuotta (ainakin) ja koko se muu loppumaton äkillisen lämpenemisen aiheuttamien haittojen lista… Suomessa talvien paras puoli on ollut kylmä ja lumi, huuruava hengitys ja jalkojen alla narskuva lumi. Nyt kun niitä näyttää olevan koko ajan vähemmän, niin on tosi haikea ja surullinen olo.
    Anna / Mustikkapasta

  4. Suvi Maarit kirjoitti:

    Olen asunut pääkaupunkiseudulla yli 10 vuotta ja muistan tällaisia talvia olleen aiemminkin, että tammikuussa on lämpöasteita. Jotenkin en pidä tätä täällä niin ainutlaatuisena talvena. Saa nähdä onko pysyvää ja millaiset talvet tulevaisuudessa meillä on. Kotiseudulla käydessämme päästään sitten lumesta nauttimaan 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *