Hae
Arjen suklaasuukkoja

Kamalan rakkaat sisarukset – Mitä sisaruus merkitsee ja opettaa lapselle?

Tämä on sellainen aihe, joka on pyörinyt mielessäni näin yhden lapsen äitinä ja yhden isosiskon omistavana tyttärenä. Aihe on mielenkiintoinen ja esimerkiksi Kaksplus-sivustolta löytyy artikkeli aiheesta https://www.kaksplus.fi/perhe/kasvatus/vanhempi-ethan-puutu-sisarusten-valeihin-liikaa-6-tyypillista-tilannetta/?fbclid=IwAR1-rQ4rBMfBytzVOYBcZPjfVr3PM4kicd5_PCxb_rVlfzU08qcqdJOpg1U, jossa psykoterapeutti vastaa tyypillisiin sisaruutta koskeviin ongelmiin, jos sellaisia perheessä on alkanut ilmetä.

Itselleni oma sisar on läheinen ja hyvä ystävä, mutta onhan meilläkin omat kinamme ollut, kuten kaikilla muillakin sisaruksilla. Varsinkin lapsena leikin yhteydessä tuli joskus kinasteltua ja taisin joskus yrittää käyttää pienemmän ja heikomman asemaa hyväksi, jotta äidin sympatia kääntyisi minuun siskoni sijasta. Tämä on aina pysynyt kuitenkin ns. normaalin rajoissa, enkä luokittelisi meitä artikkelissa mainituiksi riitapukareiksi. Automatkoja ei ole vanhempiemme tarvinnut vältellä, vaan päinvastoin, olemme reissanneet autolla ympäri Suomea, Ruotsia ja Norjaa. Pääasiassa matkat sujuivat hauskutellen ja leikkien sulassa sovussa. Silloin, kun ei tiedetty mitään näistä nykyajan turvamääräyksistä, kuten turvavöistä tai turvaistuimista, niin leikit oli välillä aika villejäkin.

Yhden pojan äitinä mietin jatkuvasti, että jääkö lapseni jotain vaille tai jotain kaipaamaan, jos ei saa omaa sisarta. Toisaalta järki sanoo, että eihän sellaista osaa varsinaisesti kaivata mistä ei tiedä mitään tai ole koskaan ollut. Toisaalta taas tiedän itse miten hieno asia sisaruus on ja saman asian tahtoisin pojalleni suoda. Itselläni on sisko ja vain muutaman vuoden ikäerolla, joka on varmasti edesauttanut läheisiä välejämme.

Mutta sitten tulee se asian mutta. Näen ympärillä jatkuvasti alituisesti kinastelevia sisaruksia. Tiedän, että nahistelun taustalla on pääasiassa sisarrakkaus, mutta silti näen, että tilanteet kuormittavat vanhempia ja he kantavat asiasta myös huolta. Olisiko kuitenkin huolettomampaa keskittyä yhteen lapseen ja tarjota hänelle se jakamaton huomio ja vanhempien rakkaus. Joskushan huomion haku ja mustasukkaisuus voi olla riitelyn taustalla. Pahimmat tilanteet olen nähnyt sisaruksilla, jotka ovat eri sukupuolta ja ikäeroa löytyy useita vuosia. Vanhempi muistaa sen ajan, kun sai olla ainut lapsi, eikä tykkää yhtään, että hänellä on nuorempi sisar.

Mitään ei voi tietenkään yleistää ja kaikkein vähiten sisaruussuhteita. Niihin, kun vaikuttavat niin monet asiat, kuten lasten luonteet, miten vanhemmat toimivat perheessä ja antavat huomiota lapsille jne. Olisihan se sääli, jos Lucalle tulisi sisar, eikä yhteisleikit sitten alkaisikaan sujua tai läheistä suhdetta ei muodostuisi. Mutta kuten artikkelissakin sanotaan, ei niitä sisaruussuhteita vanhemmat pakottaakaan voi.

Meillä Lucan mahdollinen sisar on pohdinnassa, siis edelleen. En ole päässyt vielä pohdinnassa oikein mihinkään lopputulokseen. Yhtenä päivänä olen yhtä mieltä ja toisena toista. Aika näyttää ja paljon vaikuttaa myös se mihin suuntaan elämämme perheenä kääntyy. Nyt nautitaan täysillä tästä mitä meillä tällä hetkellä perheenä on, eikä se ole ollenkaan hullumpi juttu se.

Postauksen kuvat otin aamulenkin kauniista maisemista, kun olin koirien kanssa ulkona. Aivan kuin olisi syksy taas, ihan hullua. Nyt seuraavaksi ohjelmassa iltalenkki koirien kanssa, kotijumppa ja lauantai-illan kunniaksi saunassa rentoutuminen siihen päälle. Aurinkoista viikonlopun jatkoa 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *