Hae
Arjen suklaasuukkoja

Etätyö kunniaan – Jyrkkä ei ruuhkabusseille

Nyt kun koronan vuoksi ihmisten arjen tahti on rauhoittunut, työmatkaliikenne hiljentynyt ja työtehtävät siirtynyt kotikonttoreihin niin pitkälle kuin mahdollista, niin olen alkanut huomaamaan, että tämähän onkin hyvä juttu. Siis ei korona, vaan tarpeettoman säntäilyn loppuminen paikasta toiseen.

Jos mietin omaa vaihtoehtoista arkea, jossa aamulla heräisin herätyskellon pirinään vielä hämärän aikaan, lähtisin ruuhkaisilla metro- ja ratikkalinjoilla avokonttorille sekä olisin siellä koko päivän hälyisessä ympäristössä, niin työhyvinvointini ja kokonaisvaltainen hyvinvointini muutenkin olisi aika lailla eri tasolla kuin nyt.

On aivan järjetöntä, että joutuisin käyttämään päivittäisestä hereillä olon ajasta lähes kolme tuntia pelkästään siihen, että istuisin julkisissa kulkuvälineissä työmatkaa tehden. Ei aivan ensimmäisenä tule mieleeni, että haluaisin aloittaa tällaisen toiminnan, mikäli omaan hyvinvointiini haluaisin ja pystyisin vielä enemmän panostamaan.

Ajan voi käyttää niin paljon paremminkin ja mukavammin. Aamulla ennen töiden alkua voi tehdä ulkona kävelylenkin raittiissa ilmassa tai sitten vain nukkua sen yhden tunnin pidempään ja olla sitten koko päivän ajan virkeämpi. Onhan koti muutenkin se maailman paras paikka, enkä minä ainakaan ennen omien perhevapaiden alkua ehtinyt olemaan koskaan kotona tarpeeksi. Lähinnä sitä kävi kotona vain nukkumassa ja tekemässä pakolliset kotityöt ja taas jo joutui johonkin päin lähtemään.

Eihän kaikkiin töihin toki etätyö sovi, mutta nyt kun ne kaikki työt tehdään kotona, jotka voidaan, niin läsnä-työhön lähtevien on työmatkoilla helpompaa säilyttää turvavälit. Etätyö onkin mielestäni helpoin tapa suojella muita ihmisiä virukselta ja samalla buustata omaa hyvinvointia.

Etätyön edut ei pelkästään rajoitu edellä listattuihin, vaan myös lapseni voi paljon paremmin. Lucan päiväkoti-päivä on monta tuntia lyhyempi etätyön ansiosta. Minun ei tarvitse istua montaa tuntia ruuhkavuoroissa, eikä hänen tarvitse olla montaa tuntia pidempään päiväkodissa. Todella yksinkertaista, ymmärrettävää ja toimivaa. Lapsesta on hauskaa lähteä päivähoitoon, kun hoitopäivän pituus ei veny kohtuuttoman pitkäksi. Hän on kuitenkin vasta kolme vuotta ja kodin täytyy olla arjen keskipiste.

Lisäksi oma karvainen koiratyttöni arvostaa sitä, kun hänen ei tarvitse olla päiviä yksin. Kun työskentelen kotona, niin tavallaan pidän samalla seuraa Fionalle. Pääsen lounastunnin aikaan helposti tekemään happihyppelyn koiran kanssa ja olemaan myös hänelle parempi sekä läsnöoleva emäntä.

Kaiken tämän pohdiskelun jälkeen tajuan entistä selvemmin, että uusi arki on alkanut toimimaan loistavasti perhevapaiden jälkeen osittain poikkeustilan vuoksi. Toivottavasti tästä opimme jotakin ja voimme jatkossakin soveltaa työelämässä näitä uusia arjen elämisen tapoja, eikä meitä pakotettaisi enää entiseen.

Ihanaa loppuviikkoa ja tavataan myös instagramissa 😘

Karhunpentu sairastaa, häntä hellikäämme

Ja niin siinä kävi, että juuri kun ehdin alkaa nauttimaan kunnolla uuden arjen sujuvuudesta, niin meille saapui kylään ärsyttävä syysflunssa. Lucalle nousi lämpöä eilen illalla, nenä alkoi vuotamaan ja pieni halusi vain istua äidin sylissä, eikä ruoka oikein maistu.

Olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta, että eihän me ollakaan koko ajan kipeitä, vaikka päiväkoti alkoi. Olin nimittäin varautunut siihen, että ainakin jouluun asti olisimme enemmän tai vähemmän sairaita, koska päiväkodissa kuulemma kaikki pöpöt jyllää ja tarttuu helposti lasten keskuudessa. Mutta tässä sitä nyt ollaan, kipeätä lasta hoivaamassa.

Tarkalleen ottaen tämä on toinen flunssa, jonka Luca sairastaa päiväkodin alkamisen jälkeen, joten flunssa kuukaudessa on tahti lähes meillä ollut. Onneksi eka pöpö meni parissa päivässä ohi ja toivottavasti menee tämäkin. Lapsi on siinä mielessä haastava potilas, ettei häntä oikein saa lepäämään kunnolla. Heti kun olo alkaa helpottamaan, niin leikit alkaa. Tällä hetkellä isin lapsuuden ajan jääkiekkomaila on kivointa maailmassa ja tietenkin sillä pitää sisällä huitoa.

Viime yö oli levoton ja nyt itsellä on olo sen mukainen. Ei jaksa mitään ylimääräistä tehdä. Lisäksi täällä on satanut oikeastaan koko päivä, joten aika surkea päivä kaiken kaikkiaan ollut. Ainakin on ollut pätevä syy (flunssa) kotoilla pojan kanssa aivan koko päivä, eikä ole tarvinnut tuntea syyllisyyttä siitä, ettei olla lähdetty minnekään.

Nyt vaan katsellaan sohvalla Yle Areenasta Ryhmä Hauta, lepäillään ja syödään iltapalaa. Sormet ristissä toivon, että ensi yönä meillä nukuttaisiin levollisemmin. Sillä pakko myöntää, että univelkaisena en ole parhaimmillani. Eihän pienten lasten äidit koskaan saa unta tarpeeksi, mutta aina välillä sitä tarvitsisi yhden hyvän yön. Ihan vaan sen yhden, niin sitten taas jaksaa.

Aurinkoisia ja terveitä päiviä odotellen sekä tavataan myös instagramissa 😘