Hae
Arjen suklaasuukkoja

Mihin päiväkoteja tarvitaan? – Vai tarvittaisiinko niitä, jos maailma olisi täydellinen?

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus loukata päiväkodin työntekijöitä tai väheksyä heidän ammattitaitoaan. Päinvastoin, arvostan heidän vaativaa työtään ja niitä vaativia työolosuhteita, joihin heidät on asetettu. Olen kuitenkin hoitovapaalla ollessani alkanut kyseenalaistamaan päiväkotien tarpeellisuuden ja niiden koko olemassaolon. Tilanteessa, jossa lasten kotihoito kouluikään asti olisi kaikille mahdollinen hoitomuoto.

Itse en haluaisi laittaa lastani lainkaan päiväkotiin ja uskallan tämän ääneen sanoa. Minulle päiväkodit eivät ole niitä houkuttelevia ja lapsirakkaita paikkoja, vaan pikemminkin ne edustavat minulle pakollista pahaa, jonka kanssa on opittava elämään, sitten joskus.

Päiväkodin ja varhaiskasvatuksen hyödyistä on tehty tutkimuksia. En kuitenkaan ymmärrä lainkaan, miten se tosiasia, että vieraat ihmiset kasvattaisivat ja hoitaisivat lastani jossain vaiheessa, auttaisi poikaani yhtään mitenkään tulevaisuudessa. Mielestäni voisin hoitaa homman itse aivan yhtä hyvin, jopa paremminkin äidinrakkaudella. Tätä yksikään päiväkoti ei voi lapselleni tarjota.

Ymmärrän sosiaalisuus näkökulman, mutta saman asian ajaisi mikä tahansa yhteiskunnan toimintaan osallistuminen, kuten matkustelu, leikkitreffit ja kerhot. Minusta 3-vuotias on edelleen liian pieni kodin ulkopuoliseen hoitoon. Pienen lapsen paikka olisi omassa kodissa, oman äidin luona, eikä ylityöllistetyn vieraan tarhatädin.

Tarvitseeko jokaisen meistä edes olla yltiösosiaalisia persoonia pärjätäkseen yhteiskunnassa. Eikö riittäisi, että jokainen saisi olla ja toimia siten kuin hyvälle tuntuu ja olla oma itsensä. Miksi kaikkia lapsia yritetään edes ahtaa siihen yhteen ja samaan sosiaalisuuden muottiin. En usko ollenkaan, että päiväkoti hoitomuotona olisi millään muotoa se paras tai oikea hoito kaikille lapsille.

Itse olen saanut olla kotihoidossa kouluikään asti ja samoin siskoni. En koe, että olisin jäänyt mistään paitsi, kun en ole käynyt päiväkotia. Asia on itse asiassa aivan päinvastoin. Koen, että niitä aikaisia ja vastentahtoisia aamuja nousta ylös liian aikaisin on ollut kouluiässä aivan tarpeeksi. En ole kouluvuosien lisäksi enää päiväkotivuosia haikaillut.

Ymmärrän, että kaikki äidit eivät edes haluaisi olla kotona vuosia lapsen syntymän jälkeen ja kaipuu aikuisten omaan maailmaan tulee jossain vaiheessa. Minulle tätä kaipuuta ei ole tullut ja viihdyn kotona. Onhan koti tietenkin tavallaan nyt se työpaikka, eikä lepopaikka kuten ennen, mutta silti viihdyn näin. Tykkään siitä miten asiat ovat. Minun unelmieni maailmassa kotihoidon oikeus jatkuisi lapsen kouluikään asti ja saisin itse toimia äitinä olemisen ohella lapseni varhaiskasvattajana.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille, kuvassa syksyisen Kreikan matkan tunnelmia 😘

46 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Varhaiskasvatus kuuluu nykyään opintopolkuun eli kyse ei ole pelkästä hoidosta ja huolehtimisesta. Samaa voisi kysyä myös koulun kohdalla, voisinko minä opettaa lastani kotona, mihin kouluja tarvitaan? Tiesitkö, että päiväkodissa on kasvatus- ja opetusalan ihmisiä töissä: yliopiston opettajakoulutuksen käyneitä opettajia, sosionomeja, erityisopettajia, lastenhoitajia, avustajia. Varhaiskasvatuksessa tapahtuu opettamista ja kasvattamista. Tutkimuksien mukaan varhaiskasvatukseen osallistunut lapsi pärjää paremmin koulussa. Tämä kertoo ehkä enemmänkin siitä, että lapsi on saanut jo eväitä oppimiseen varhaiskasvatuksen puolelta. Minun on aika hankala uskoa, että kasvatustieteen maisteri, opettaja, ei toisi mitään erilaista lapsen elämään verrattuna kotikasvatukseen. Jotainhan sen koulutuksen on tuotava ja merkittävä. Surullista on se, kuinka huonolla tolalla Suomessa on tieto varhaiskasvatuksesta. Puhutaan edelleen hoitajista ja pelkästä hoidosta, vaikka laadukas varhaiskasvatus on sen lisäksi tavoitteellista opetuksen, kasvatuksen ja hoidon kokonaisuutta. Lapsi ei ole päiväkodissa säilössä, ei ainakaan pitäisi olla. Suosittelen perehtymistä asiakirjoihin, varhaiskasvatussuunnitelmiin, opetussuunnitelmiin ja esimerkiksi pk:n opettajan työhön. Sen jälkeen voit todella pohtia, osaatko sinä todella täyttää nuo kaikki tehtävät. Varhaiskasvatus ei ole vanhempien oikeus vaan lapsien.

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos kommentista, hyviä huomioita.
    On tehty lukuisia tutkimuksia, että esikoulu riittää varhaiskasvatukseksi, ilman, että opintomenestys olisi yhtään sen huonompi kuin lapsien, jotka ovat olleet pienenä päiväkodissa.
    Kaikki ei sovi kaikille, ei edes päiväkoti. Lapsen voi myös kasvattaa sydämellä, eikä varhaiskasvatuksen pedagogiikan mukaisesti.

  3. Emmi kirjoitti:

    Mä olen ihan samaa mieltä sun kanssasi. Aion kasvattaa lapseni kotona kouluun asti, jos vain mahdollista. 🙂 Minä uskon, että äidinrakkaus ja mun ammatit (sosiaalityöntekijä, opinnot yliopistossa psykologiasta) tukevat oikein hienosti kotona oloa lasten kanssa. Täähän on ihan parasta! Ja ei, ei sovi kaikille. Mutta niille, jotka tahtovat tämän valinnan tehdä, tulisi antaa kaikki tuki siihen!

  4. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos kommentista Emmi 😊
    Hieno valinta sinulla ja aplooderaan sille 👍

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Onhan myös kotikoulu mahdollinen, mutta mielestäni koulun ja varhaiskasvatuksen isona erona on lapsen ikä. Itsekin toivon, että voin lapseni pitää kouluun asti kotona.

    Esikouluopettajana olen myös huomannut, että kotihoidosta tulevilla lapsilla ei ole vaikeuksia oppia tai sopeutua sen enempää kuin päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olleilla.

  6. Suvi Maarit kirjoitti:

    Näin se varmasti on. Itse en myöskään usko, että lapsi erityisesti hyötyisi aikaisesta varhaiskasvatuksesta mitenkään, vaan esikoulussa opitaan tarpeelliset taidot. Lapset saisi mielestäni olla lapsia ja elää lapsen elämää esikouluun asti. Kyllä niitä opintien vuosia on silti aivan tarpeeksi.

  7. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos kommentista, mielenkiintoisia näkökulmia.
    Haluni pitää lapseni kotona, ei perustu omaan viihtymiseeni, vaan lapsen parhaimpaan. Uskon, että oma äiti on paras hoitaja pienelle lapselle, eikä pieni lapsi tarvitse erityistä varhaiskasvatusta. Jokainen äiti tekee parhaimpansa ja on paras päättämään hoidon aloituksen ajankohdan oman lapsensa kohdalla.

  8. Anonyymi kirjoitti:

    Varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ei estä ”sydämellä kasvattamista”, päin vastoin, käy vaikka lukemassa kotikaupunkisi vasua verkossa. Lisäksi esiopetus on osa varhaiskasvatusta, samoin yllä ”eskariopen” mainitsema perhepäivähoito.

    Hyötyjen punnitseminen ei ole mikään uskon asia, vaan ihan todistettu juttu. Turha vetää tätä argumenttia hihasta jos halusi pitää lapsi kotona perustuu omaan viihtymiseesi kotiäitinä.

  9. Anonyymi kirjoitti:

    No, on oma valintasi olla pitkään kotona lapsen kanssa, mutta tällä halullasi ei oikeastaan ole mitään tekemistä varhaiskasvatuksen hyödyllisyyden tai hyöduttömyyden kanssa. Aika monta mutkaa vedit suoraksi kirjoituksessasi, enkä jaksa näin puhelimella niihin kaikkiin kommentoida, mutta tässä muutama huomio.

    – varhaiskasvatus On ihan lakisääteisesti lapsen oikeus, eikä sen tarkoitus ole tasapäistää lapsia ja tehdä kaikista ”reippaita”
    – esiopetus on osa varhaiskasvatusta
    – varhaiskasvatuksessa ei työskentele tätejä eikä sen tarkoituksena ole korvata huoltajien antamaa kasvatusta tai ”äidinrakkautta”, vaka ja kotien kasvatustyö täydentävät toinen toisiaan
    – varhaiskasvatus on ryhmämuotoista ja ihan todistetusti lapsi hyötyy siitä ja hyödyt yltää aikuisuuteen asti
    – vanhemman tai muun huoltajan kasvatustyö ei ole varhaiskasvatusta
    – omilla vuosikymmenten takaisilla kokemuksilla jonkun asian perustelu on ihsn kestämätön argumentti ☺️ – et voi tietää mistä jäit paitsi kun et osallistunut varhaiskasvatukseen lapsena. Aikaiset aamut muutenkin on vähän hatara peruste sille että vaka on ”pahasta”
    – vakan opet ja hoitajat eivät ole lapselle vieraita
    – lapsi hyötyy paitsi pedagogiikssta myös omasta viiteryhmästä JA myös sitä, että kohtaa erilaisia ihmisiä, näkemyksiä ja tapoja olla ja elää
    – se että sinä et ymmärrä tutkimuksia ei poista sitä tosiasiaa, että vaka todella hyödyttää lasta ja on lapselle suunnattu palvelu!
    – mikään vakaan osallistumisessa ei estä lapsia saamasta äidinrakkautta

  10. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos kommentista.
    Suomessa varhaiskasvatuksessa on laadukas ammattitaito, näin olen postauksessa todennut. Tästä ammattitaidosta huolimatta, en näe päiväkotia ainoana olemassa olevana vaihtoehtona, vaan jokainen perhe tietää itse mikä heille on parasta ja erityisesti sille lapselle on parasta.
    Tutkimuksia on tehty hyvin monenlaisia erilaisilla tuloksilla. Osan mukaan lapsi hyötyy esikoulun lisäksi aiemmastakin varhaiskasvatuksesta ja osan mukaan ei hyödy.
    Tiedän, että en tiedä mistä jäin paitsi, kun en ollut päiväkodissa. Muistan kuitenkin, etten pienenä halunnut päiväkotiin, vaan olin onnellinen, kun sain olla kotona ja sitten erilaisissa kerhoissa. Kotona olosta huolimatta kavereita ja koulumenestystä on riittänyt.

  11. Anonyymi kirjoitti:

    Joskus vaan ei ole vaihtoehtoja. Sinulla on näemmä terveet lapset, ei ole mitään neurologisia sairauksia tms. Monesti päiväkoti on erityislasten kohdalla kuntouttava ja siksi sitä suositellaan. Ja onhan se rahallinenkin kysymys, ei kaikki äidit voi jäädä kotiin vuosiksi.

  12. Anonyymi kirjoitti:

    Olen samaa mieltä, vaikka olen varhaiskasvatuksen opettaja. Jos varhaiskasvatus olisi oikeasti sitä mitä suunnitelmissa lupaillaan, olisi mielipiteeni toinen. Mutta omaa lastani en haluais laittaa päiväkotiin kuin vasta pakon edessä, liian isoon ryhmään jossa henkilökunnasta on aina pulaa. Onneks ei tarvi vielä sitä murehtia, kun hän on vielä vauva 😊

  13. MJK kirjoitti:

    Noin minäkin ajattelin, kunnes laitoin nuoremmat lapset hetkeksi päiväkotiin.
    Nyt on kokemus molemmista ja näen päiväkodin hyödyn.

    Jos en olisi ollut niin varma oman ratkaisun hyvyydestä, en olisi melkein polttanut itseäni loppuun kotihoidolla.
    Onneksi tuli töihin meno ja oli pakko valita kodin ulkopuolinen hoito.

    Nyt minusta jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus olla edes hetki päiväkodissa. Vaikka sitten ennen eskaria.

    Esikoinen oli vain kotona (+parina päivänä seurakunnan kerhossa) Ja on katkera, kun ei päässyt päiväkotiin.
    Keskimmäinen oli töiden takia kesän ennen eskaria pikkuveljen kanssa.
    Kolmevee on nyt osapäiväisenä ja
    olen nyt nähnyt hyvin sen hyödyn mikä päiväkodista on.

    Poika on reipastunut vieraita kohtaan. Käytöstavat ja muiden kanssa toimiminen on eri. Tällä on eri-ikäisiä kavereita joita ei muuten olisi, kun ei nykyään naapureissa ole niitä lapsia kuin ennen.

    Jos on kovin jyrkkä mielipiteessään, kannattaisi hetki kokeilla nähdä asioita muiden silmin. Vaikka sitten lapsi osa-aika hoitoon.

  14. Suvi Maarit kirjoitti:

    Totta, meiltä löytyy yksi terve ja rauhallisen luonteen omaava pieni poika kotoa. Kaikkien perheiden tilanne aina erilainen ja se mikä sopisi yhdelle, ei sovi toiselle perheelle

  15. Suvi Maarit kirjoitti:

    Ihanaa, että sinulla vielä vauva ja edessä ihania vuosia oman lapsen kanssa kotona ❤
    Ryhmät on surullisen isoja ja aremmat lapset jäävät helposti jalkoihin, eikä pätevää henkilökuntaa aina löydy

  16. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kyllä meilläkin näillä näkymin tulee päiväkoti tutuksi jossain vaiheessa. Nyt poika vielä niin pieni ja myös hieman ujo vielä, että onneksi saa olla kotona. Ja onneksi leikkikavereita löytyy. Minulla myös mummo apuna arkena, niin en ole kokenut loppuun palamista.

  17. Anonyymi kirjoitti:

    Kirjoituksestasi saa käsityksen, että jokainen voisi ite tosta vaan valita, pitääkö lapsen pitkään kotona ja matkustelee jne vai meneekö töihin ja lapsi päiväkotiin. Tiedoksi vain, että aika harvalla on varaa olla kotona edes 3v asti ja myös joidenkin äitien on uran takia pakko palata töihin. Olen itse onnellinen, että olen pystynyt pitämään lapseni 2v kotona, kaikki tuttuni eivät ole voineet tämmöisestä edes haaveilla ja jos heille esittäisin asian niin, että tässä nyt vaan voi itse valita mitä teen loukkaisin heitä. Monelle tosiaan kyse ei ole halusta tai kokeeko päiväkodin houkuttelevana vai ei, miten itse asian tässä esität. Hyvä että sinä voit valita ja matkustella mutta kannattaa muistaa että moni todellakaan ei voi

  18. Suvi Maarit kirjoitti:

    Ei meilläkään täysin tähän valintaan päästä, kuten olen kirjoittanut, vaan päiväkoti tulee tutuksi näillä näkymin jossain vaiheessa. Kirjoitukseni loppuu näin: "Minun unelmieni maailmassa kotihoidon oikeus jatkuisi kouluikään asti…" Ikävää, että sait väärän kuvan postauksesta. Ihania joulun pyhiä teidän perheelle.

  19. Anonyymi kirjoitti:

    Just näin tähän maailmaan saadaan lisää niitä lapsia ku tekee kaikki pahat kylillä ja vanhemmat "eihän meidän pieni kultamussukka pirkkopetteri sellasta". Ei päästä yli siitä että se ihana pieni vauva ei oo enää vauva, vaan tarvitsee ympärilleen muutakin kun äidin. Itse ainakin muistelen pelkästään hyvällä päiväkotia ja mun paras ystävä on sieltä ajoilta asti kuulunut mun elämään.

  20. Suvi Maarit kirjoitti:

    Lapsuuden ystävät on ihana asia elämässä. Itse olen saanut niitä kotihoidossa huolimatta, ensin naapuruston lapsista ja hieman myöhemmin seurakunnan kerhosta. Totta, että lapset tarvitsevat äidin lisäksi muutakin elämää. Tämän voi lapselle tarjota kotihoidossa kerhojen kautta, joita ainakin Espoossa on tarjolla päivittäin avoimissa päiväkodeissa ja seurakunnalla. Toiminnan järjestäminen lapselle on totta kai tärkeätä.

  21. Anonyymi kirjoitti:

    Mielenkiintoisia kommentteja. Itse kannatan kotihoitoa ja eskari on itsestäänselvyys. Perheen taloudellinen tilanne, lasten lukumäärä, äidin jaksaminen, lasten erityisyys, vanhempien työnjako, urapolut, niin monet asiat vaikuttavat. Jos vanhempi on motivoitunut jäämään kotivanhemmaksi, suosittelen lämpimästi. Uskon, että tällöin myös tekee sen valinnan lasten vuoksi rytmittäen päivän tekemiset lasten tarpeiden ja kodin hoidon mukaan. Elämäni parasta aikaa oli olla kotiäitinä. Ensimmäinen lapseni ehti olla 7kk päivähoidossa (ja inhosi sitä), toinen lapseni on kasvanut koko ikänsä kotihoidossa. En allekirjoita sitä, että lapset pärjäävät paremmin koulussa, jos osallistuvat varhaiskasvatukseen. Jos kotona ollaan valmiita panostamaan lapsentahtisesti uusien taitojen opettelemiseen, sanoisinpa, että siinä käy pikemmin niin, että ekaluokalla tulee kotihoidossa olleella lapsella luettua aika monta pulpettikirjaa suurimman osan opetellessa vielä lukemaan. Toivoisin, että sosiaalisten taitojen sijaan puhuttaisii hyvän käytöksen ja toisten huomioonottamisen opettelusta. Introvertit ihmiset usein mielletään henkilöiksi, joilla sosiaalisia taitoja ei ole, vaikka kyse on temperamentista. Toivoisin, että perheet saisivat itse päättää lastensa hoidon järjestämisestä ja yhteiskunnan tuella tehdä kuten parhaaksi näkevät. Neuvola holhoaa ja huolehtii ihan tarpeeksi ennen kouluun menemistä. Lisäksi toivoisin tarpeeksi resursseja pienryhmien perustamiseksi ja isojen ryhmien avustajien palkkaamiseksi.

  22. Suvi Maarit kirjoitti:

    Hienoja kommentteja 😊 Aivan samaa mieltä. Kotiäitiys on valinta lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen puolesta 👍

  23. Anonyymi kirjoitti:

    "Lapsen voi myös kasvattaa sydämellä, eikä varhaiskasvatuksen pedagogiikan mukaisesti." Tämä kommentti tuntuu varhaiskasvatuksen opettajana minusta oikeastaan aika loukkaavaltakin, vaikka tuskin sitä siten tarkoitit. Kommentista saa nimittäin käsityksen, että sydämellä kasvattaminen sekä pedagogiikan toteuttaminen olisi jotenkin toisensa pois sulkevia asioita. Me ammattikasvattajat nimenomaan kasvatamme lapsia rakkaudella, kun suunnittelemme heille heidän ikätasonsa mukaista toimintaa ja kohtaamme heidät yksilöllisesti omien tarpeidensa mukaisesti. Emme missään nimessä korvaa lapsen omia vanhempia, mutta rakkaudella me tätä työtä teemme.

    Kirjoitat myös, että haluat lapsen elävän lapsen elämää esikouluun asti. Varhaiskasvatuksen tärkein ajatus on se, että lapsi saa todellakin olla lapsi ja toimia hänelle luonnollisella tavalla; iloiten ja leikkien. Kasvatus tapahtuukin varhaiskasvatuksessa leikin kautta, eikä opetus ole pulpetissa istumissa (mitä se ei ole enää koulussakaan). Hoitajat ja opettajat ovat koulutettu kasvattamaan lapsia nimenomaan leikin tärkeyden tunnistaen. Suosittelen itsekin, että perehdyt Valtakunnalliseen ja kunnan omaan varhaiskasvatussuunitelmaan, jossa näistä asioista kerrotaan tarkemmin.

    On totta, että on yksilöllisiä eroja siinä, ketkä varhaiskasvatuksesta hyötyvät enemmän ja ketkä vähemmän. En tarkoita missään nimessä, että kotihoito on huono ratkaisu, mutta kuten muissakin kommenteissa on sanottu, varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta tarjota lapselleen tarvittavia aktiviteetteja kotona. Esimerkiksi lapsen tuen tarpeen tunnistamisessa ja tuen saamisessa tärkeässä osassa on monesti juuri varhaiskasvatus. Lapsi hyötyy enemmän, jos tuen tarve tunnistetaan jo ennen kouluikää.

    Se mihin sinä uskot, ei poista tieteellisien tutkimuksten merkitystä.

  24. Suvi Maarit kirjoitti:

    Molemmat on vaihtoehtoja: kotihoito ja päiväkoti. Siksi kirjoitin "myös sydämellä" enkä esim. lapsi pitää kasvattaa sydämellä, eikä varhaiskasvatuksen pedagogiikan mukaisesti. Tarkoitan, että lopputulos on hyvä myös äidinrakkauden kasvatuksen mukaisesti. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lastentarhanopettajat tekevät työtä rakkaudesta lapsiin. Läheskään jokaisessa päiväkodissa heitä ei vain ole läheskään tarpeeksi jokaista lasta kohden. Ryhmät on liian isoja, eikä päteviä hakijoita välttämättä edes löydy alhaisen palkkatason takia, vaan asiantuntijatehtävät esim. siksi kiinnostavat enemmän.
    Näen päiväkodin opintien alkuna. Sinne lähdetään koko päiväksi, pois kotoa, oppimaan uusia asioita. Mielestäni alle esikouluikäiselle riittäisi vähempikin tunti määrä päivässä tarvittavien uusien taitojen opetteluun. Siksi kannatan niin pitkään kuin mahdollista kotihoitoa ja avointa päiväkotia. Mutta totta kai joka perheellä on aina oma tilanne ja jokainen perhe tietää parhaansa.

  25. Anonyymi kirjoitti:

    Ihanaa, että joku uskaltaa näinkin päin puhua asioista "ääneen". Kiitos!
    Jos ryhmäkoot olisivat pienempiä, jos henkilökunta ei jatkuvasti vaihtuisi, jos päiväkodin aikuisilla olisi mahdollisuus (ja motivaatio) huomioida jokaisen lapsen temperamentti ja sen mukanaan tuomat erityispiirteet jokaiselle lapselle sopivalla tavalla, jos lasten olisi mahdollisuus päivän aikana vetäytyä tarvittaessa omiin oloihinsa rauhoittumaan/latautumaan… Jos, jos ja jos. Täydellisessä maailmassa, suunnitelmissa ja paperilla laadukas varhaiskasvatus toteutuu kyllä. On perheitä ja lapsia, joille päiväkoti ja/tai sen aikainen aloitus sopii ja on perheitä/lapsia, joiden osalta olisi parempi olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Ehdoton jommalle kummalle kannalle asettuminen ei toimi, valinnanvapaus olisi ainoa oikea tapa.

  26. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos, on tärkeätä puhua asioista niin kuin ne kokee, eikä siten kuin oletetaan kokevan.
    Perheiden sisäiseen valinnanvapauteen olisi hyvä saada lisää joustoa esimerkiksi tulevassa perhevapaauudistuksessa.

  27. Anonyymi kirjoitti:

    Muuten ihan hyvä kirjoitus, ellei tästä paistaisi tosi ikävä ja väheksyvä asenne varhaiskasvatuksen ammattilaisia kohtaan. Alussa sanot ettei tarkoituksesi ole väheksyä ja seuraavaksi kutsut päiväkodin työntekijöitä ”lapsille vieraiksi, ylityöllistetyiksi tarhatädeiksi”. Vau. Olen varhaiskasvatuksen opettaja enkä mikään täti, en ole lapsille vieras millään mittapuulla ja teen työtäni suurella sydämellä.
    Ei lapsia tungeta päiväkodissa mihinkään yltiösosiaalisen ihmisen muottiin, mistä ihmeestä olet sellaista edes keksinyt? Todella ikävä ja väheksyvä kirjoitus, jossa oletetaan kaikkien päiväkotien olevan huonoja paikkoja.

  28. Suvi Maarit kirjoitti:

    Voi että miten väärän kuvan sait postauksesta. Päiväkodin työntekijät tekevät töitä sydämellä ja ovat koulutettuja. Pääkaupunkiseudulla ainakin on kuitenkin yleisesti tiedettyä, että päteviä hoitajia per lapsi on liian vähän tai ei ollenkaan, kun päteviä hakijoita ei löydy virkoihin. Päiväkodin työntekijät itse kokevat työmääränsä ryhmissä liian suureksi. Vieraalla tarkoitan perheen ulkopuolista ja ennemminkin vanhemmille vierasta hoitajaa, en niinkään lapselle. Mielestäni oma äiti tuntee kuitenkin aina oman lapsensa parhaiten ja antaa lapselleen sen 100 prosentin huomion, tuen ja rakkauden.
    Aikaista varhaiskasvatusta puolletaan monesti juuri sosiaalisuus näkökulmalla. En tarkoittanut, että päiväkodit tätä tekevät, vaan yleinen keskustelu ja tutkimukset, jotka puoltavat pienen lapsen varhaiskasvatusta.
    Ihanaa vuoden vaihdetta 😊

  29. Anonyymi kirjoitti:

    Varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on koulutuksensa lisäksi myös laaja kokemus useammasta lapsesta kuin mitä vanhemmalla voi olla (ellei nyt satu olemaan taustaltaan lastenhoitaja tms). Näin heillä on aika hyvä "silmä" siihen mitä lapselta voi odottaa missäkin kehitysvaiheessa, mietityt toimintatavat esim. riitojen ratkaisuun sekä tietysti suunnitelmat siihen miten ja milloin mitäkin lapsille opetetaan. Ehkä joku valveutunut vanhempi voi kotona päästä samalle tasolle kuin mitä varhaiskasvatuksessa päästään, mutta kaikki suinkaan ei (oma äiti ei tosiaankaan ole lapselle aina paras kasvattaja vaikka kuinka lastaan rakastaisi) ja näin ollen varhaiskasvatus tasaa myös perheiden eroja ja luo pohjaa oppimiselle koulussa.

    Lapset myös oppivat paljon matkimalla toisiltaan ja päivähoidossa opitaan mm. leikkitaitoja vertaisilta.

    Yhteiskunnallisesti olisi myös täysin sietämätöntä jos (nuoret) naiset jäisivät vuosikausiksi kotiin. Koska yhteiskunnam varat ovat rajalliset, pidän tärkeämpänä panostaa laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja sen ongelmien ratkomiseen kuin kotihoidon tukemiseen.

  30. Suvi Maarit kirjoitti:

    Varmasti näin onkin joissakin tapauksissa. Jokainen lapsi kuitenkin yksilö, jonka äiti tuntee parhaiten. Valitettavan usein se täydellinen varhaiskasvatus jää oppikirjojen tasolle ajan ja/Tai motivaation puutteen vuoksi, mikäli kyseessä kokematon ja epäpätevä kiiresijainen.
    Kotihoito ei ole lapsen eristyksissä pitämistä, vaan hienoa vuorovaikutusta esimerkiksi kerhojen ohjaajien, kerholaisten ja neuvolan henkilökunnan kanssa, jossa kuitenkin lapsen elämän pääpiste omassa kodissa.

  31. Anonyymi kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus ja hienoa, että uskallat nostaa tämän aiheen esille aikana, jolloin joka paikassa vain korostetaan varhaiskasvatuksen hyötyjä ja väheksytään kotihoitoa. Myös minä haluaisin kasvattaa lapseni kotona eskari-ikään saakka, ja esikoisen kohdalla tämä näyttäisi toteutuvankin. Oma lapseni on käynyt päiväkerhossa 2-vuotiaasta alkaen ja myös siellä työskentelee koulutettu henkilökunta (mm. varhaiskasvatuksen opettaja) ja toiminta on varhaiskasvatussuunnitelman mukaista. Oma lapseni saa tätä laadukasta varhaiskasvatusta yhdeksän tuntia viikossa 6-8 lapsen ryhmässä kahden aikuisen johdolla, joten kotihoidossa olevat lapset eivät todellakaan jää täysin ilman lapsikontakteja tai äidin virikkeiden varaan. Päiväkodin arkea läheltä seuranneena en keksi, mistä lapseni jää paitsi tämän järjestelyn myötä.

  32. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos 😊 Onpa teillä hieno järjestelmä lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen 👍 Oikea unelma, eikä hän varmasti jää mistään paitsi, vaan saa juuri sopivasti kerhossa varhaiskasvatusta turvallisen kotiympäristön lisäksi.
    Yllätyin kovasti kuten kirjoitukseni on saanut kritiikkiä siitä, etten arvosta varhaiskasvatusta. Asian voi kääntää myös toisin päin: Miksi kotiäidin työtä ei arvosteta?

  33. Anonyymi kirjoitti:

    Olen täysin samaa mieltä siitä, että jos moni asia päiväkodeissa olisi toisin, olisi se lapsille oiva päivähoitopaikka. Todellisuus kuitenkin valitettavasti on tällä hetkellä aivan toinen, eikä esim. pätevää henkilökuntaa löydy läheskään jokaiseen virkaan. Todella usein myös suunniteltu, laadukasta varhaiskasvatusta tukeva toiminta joudutaan perumaan esimerkiksi sairaustapausten ja sijaisten puutteen vuoksi. Paperilla kaikki näyttää hienolta, mutta todellisuus on toinen. Itse kuitenkin koen, että nykyinen perhevapaajärjestelmä antaa nimenomaan perheen sisäistä valinnanvapautta verrattuna esimerkiksi moniin esillä olleisiin järjestelmiin. Onhan kummallakin vanhemmalla yhtäläinen oikeus jäädä esimerkiksi hoitovapaalle. En kannata äidille tai isälle korvamerkittyjä kiintiöitä, koska mielestäni ne kaventavat perheen sisäistä valinnanvapautta.

  34. Suvi Maarit kirjoitti:

    Tämä taitaa olla liian usein todellisuus, liian monen päiväkodin osalta.
    Toivottavasti tuleva perhevapaauudistus jatkaa valinnanvapauden tiellä, eikä korvamerkittyjä kiintiöitä tule.

  35. Kaikki ei mene niin kuin oppikirjassa kirjoitti:

    En jaksa puhelimella rustata kovinkaan pitkää tekstiä, mutta olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla! Toivon voivani hoitaa mahdollisimman pitkään kotona -mielellään kouluikään asti.

    Miksi pidän tarhoja vastenmielisenä ”säilytyslaitoksina”? (Anteeksi kaikki lasten kanssa työskentelevät tämä ei johdu suoraan teistä..)

    Juu kyllä nyt ollaan 2000 luvulla, mutta silti en usko hetkeäkään, että lapseni olisi yhtä paremmassa turvassa kuin kanssani. Tämä ei perustu tutkimukseen tai mihinkään muuhunkaan kuin omaan elämänkokemukseeni -se ei ole ruusuinen. Oma tarha-aikani on valitettavan hyvin muistissa.

    Nykyään jos nämä epäkohdat (jotka tapahtuivat 80-90 luvulta) tulisivat samalla tavalla päivänvaloon olisipa iso haloo lehdistössä.

    Lasten fyysinen kurittaminen – kyllä tätä tapahtui.
    ”Ei normaalit lapset” säilöttiin muista erilleen vaikka siivouskomeroon pois silmistä. Nyt puhutaan alle 4v lapsesta jolla oli VAIN dysfasia.
    Pakko syöttäminen – kyllä juuri sitä mitä tuo sana tarkoittaa. En vielä näin aikuisenakaan syö tiettyjä asioita.
    Kännissä olevat työntekijät – kyllä ilmoitus tehtiin ja asia pyyhittiin hiljaa villasella ajan kanssa. Me em. tarhassa käyvät lapset sitten saatiin hoitajan vihat päällemme kun vanhemmat tekivät ilmoituksen eivätkä jättäneet meitä (onneksi) kännisen hoitajan valvottavaksi.

    Kaiken piiiiip keskellä oli myös muutama ammattilainen joka ei hyväksynyt näitä tapahtuvia asioita. (En jaksa luetella kaikkia epäkohtia.) Yksi tarhantäti kertoi vanhemmilleni ”en voi kertoa enempää, mutta tulkaa hakemaan lapsianne liian aikaisin eri aikoihin niin näette mitä täällä tapahtuu.” – Ja näin he tekivät ja jäivät kiinni. Tarhan vaihtaminen oli tuolloin ainakin todella vaikeaa ja taistelivat pitkään ennen kuin paikka paremmasta tarhasta löytyi. Itse olin siirtymässä sillon kouluun.

    Kyllä eroja varmasti on, mutta en halua lastani arpalelillä tällaiseen ympäristöön. Varmasti hyviä paikkoja on, mutta mistäs erotat ne toisistaan? Oman kotini lähellä on muutama tarha ja kun pelkästään ohi kulkee ja katsoo mikä meininki siellä on, tulee sellainen fiilis että joo ei kiitos koskaan jos ei ole pakko.

    Jokainen tekee niin kuin tuntee hyväksi tai mitä voi. En arvostele toisten päätöksiä kerron vain mihin oma päätökseni nojaa ja miksi tarhat eivät ole vaihtoehto omassa tapauksessani. Lapseni on pieni vain hyvin vähän aikaa – haluan olla sen ajan hänen kanssaan täysipainoisesti.

  36. Suvi Maarit kirjoitti:

    Et ole ainoa näiden kokemusten kanssa ja sattuuhan näitä vieläkin, aivan liian usein. Itse olen miettinyt miten paljon tapauksia oikeasti on, koska arka lapsi ei välttämättä uskalla kertoa kotona tai ei edes osaa kyseenalaistaa vanhemman auktoriteettia. Lisäksi huolettaa lapset, joilla ei ole vielä puhetaitoa kertoa vanhemmille epäkohdista. Halu suojella omaa lasta on niin vahva, että en voinut edes kuvitella laittavani vieraaseen hoitoon ennen puhetaitoa. Ja nytkin toivon, että kotihoito saisi jatkua mahdollisimman pitkään. Se oma lapsi on pieni vain kerran ❤

  37. Anonyymi kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä ja olen itse vielä se päiväkodin täti eli lastentarhanopettaja ammatiltani. Alle 3 vuotiaat eivät varsinkaan kuuluisi päiväkotiin missä ryhmäkoot vain paisuvat ja työntekijöistä on pulaa. Yhtä työntekijää kohden saa olla se 7-8 lasta niin jokainen voi sitten miettiä kuinka yksilöllisesti lapsia ehditään huomioimaan.
    En halua niitä vanhempia syyllistää jotka taloudellisen tilanteen takia joutuvat menemään töihin aikaisemmin kuin haluaisivat. Se on meidän yhteiskunnan vika. Mielestäni meidän yhteiskunnan tulisi taloudellisesti mahdollistaa se että jokainen äiti voisi olla kotona lapsen kouluikään asti halutessaan. Kotihoidon tuki on niin naurettava että siihen tulisi myös saada korotusta. Meillä syynätään rahaa ties mihinkä mutta kun kyse meidän tulevaisuudesta eli lapsista niin siihen ei tahdota panostaa.

  38. Suvi Maarit kirjoitti:

    Näinhän se on valitettavasti. Toivottavasti asiat muuttuisi parempaan suuntaan ja lasten asiat huomioitaisiin enemmän.

  39. Anonyymi kirjoitti:

    Hienoa, jos on vielä päikäkoteja, joissa varhaiskasvatussuunnitelmat oikeasti toteutuvat eivätkä jää sanahelinäksi paperille. Upeaa, jos muutkin hoitajat, kuin lastentarhanopettaja ymmärtävät, mitä pedagogiikka ja varhaiskasvatuksen tavoitteellinen toiminta tarkoittaa käytännössä. Valitettavasti omat kokemukseni ovat päinvastaiset. Stressaantuneet työntekijät ja liian isot ryhmäkoot. Paljon erityisen tuen tarvitsevia lapsia samassa ryhmässä, mutta ei resursseja tarjota sitä tukea. Vanhempien on hankala pitää ruutuajasta kiinni, jos päiväkodissa istutetaan lapset ohjelmien ääreen, kun ei muuten selvitä kaaoksesta. Todellakin toivoisin, että voisin pitää lapset kotona eskariin asti.

  40. Suvi Maarit kirjoitti:

    Toivottavasti myös sinun lapsesi saa olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään ❤

  41. Anonyymi kirjoitti:

    Okei vaikka et tarkoittanut pahaa, silti postaus sai minulle pahan mielen. Olen ollut päiväkodissa töissä hoitajana monta vuotta ja tällä hetkellä opiskelen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tuntuu tyhmältä että kutsut itseäsi "varhaiskasvattajaksi" vaikka sinulla ei ole siihen minkäänlaista koulutusta. Ei et ole varhaiskasvattaja vaan äiti. Äidillä on erilaiset velvollisuudet kuin meillä kasvattajille kasvatuskumppaneina päiväkodissa. Itse olen töissä Tampereella ja täällä (kuten muissakin kunnissa) noudetetaan valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa,kaikki toiminta on pegagogisesti suunniteltua. Mielestäni sinulla ei ole näin kärkkäästi oikeutta puhua varhaiskasvattatuksesta pahaa, koska A) Et ole ikinä ollut itse B) Ei myöskään lapsesi. Onko sinulla minkäänlaista kosketuspintaa päiväkodin arkeen? Vai luetko nää kaikki jutut vaan netistä?

  42. Suvi Maarit kirjoitti:

    Olen pahoillani, että sinulle tuli paha mieli. Tarkoitus ei ollut arvostella varhaiskasvatusta, vaan esittää sille vaihtoehto. Nykyään tuntuu, että täysipäiväistä varhaiskasvatusta pidetään itsestään selvänä, eikä muusta oikein puhuta. Toki netistä luen juttuja, kuten varmasti kaikki muut, mutta päiväkodeissa olen myös paljon vieraillut esimerkiksi siskon ja kavereiden lapsien takia. Ihanaa viikonloppua sinulle ja tsemppiä arvokkaaseen työhön, jota teet ❤

  43. Anonyymi kirjoitti:

    Täällä myös yksi jolla särähti kirjoitustyylisi korvaan. Tekstin sisältö on hyvä ja minusta on hienoa että lapsi saa olla kotona niin kauan kun mahdollista ❤️
    Et kuitenkaan ole "varhaiskasvattaja", ne ovat päiväkodin henkilökuntaa eli opettajat ja hoitajat.

    Jos arvostaisit päiväkodin henkilökuntaa et kutsuisi heitä tädeiksi. Toivon että kommentit saavat sinut miettimään omaa asennettasi päiväkotia kohtaan jos oma lapsesi sen aloittaa niin kaikkien on kivempi olla 🙂

    PS. Puhut vastauksissasi lastentarhanopettajasta, sitä termiä ei enää käytetä 🙂

  44. Suvi Maarit kirjoitti:

    En ole varhaiskasvattaja, vaan lapseni äiti, joka voi äidin rakkaudella järjestää omalle lapselle samoja elämyksiä ja opettaa samoja taitoja, joita päiväkodin työntekijät opettavat.
    Kommentit ovat kovin erilaisia. Osa päiväkodin työntekijöistä itse myös sanoo, ettei haluaisi lastaan päiväkotiin laittaa. Mutta jos tähän tilanteeseen meidän perheessä tullaan, niin varmasti tutustun sekä henkilökuntaan että päiväkotiin perusteellisesti, jotta tiedän lapseni päivittäiset olot.
    En koe tätiä halventavana ilmaisuna. Olen sitten ollut varmaan liian kauan kotona, kun meillä lapsen kanssa puheissa kaikki on tätejä ja setiä, Ilman, että puheilla on tarkoitus osoittaa kunnioituksen puutetta ketään kohtaan ❤

  45. Vive kirjoitti:

    Mitä tarkoitat, että toivottavasti tuleva perhevapaauudistus jatkaa valinnanvapuden tiellä eikä korvamerkittyjä kiintiöitä tule? Kiintiöt ovat nykyisessäkin järjestelmässä kuten uudessa. Silti perheet ovat saaneet päättää, kuinka lapsensa hoitavat ja saavat tulevaisuudessakin. Saavat myös hoitaa lapsensa aikuiseksi saakka kotona kotikoulun avulla.

  46. Suvi Maarit kirjoitti:

    Nykyisessä järjestelmässä on myös vapaasti valittavia kuukausia, joiden määrää olisi hyvä kasvattaa, jos päivärahapäivien määrä kasvaa.
    Valinnanvapautta korostetaan sotessa ja sama lähtökohta olisi hyvä olla perhevapaiden. Kiintiöt on hyvä olla pohjana (kuten nykyisessä), mutta enin kuukausista pitäisi olla perheiden vapaasti valittavia kuukausia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *