Hae
Arjen suklaasuukkoja

En haikaile vauvavuoden perään – Mutta vannomatta paras

Monet äidit tuntuvat haikailevan vauvavuotta ja sitä vauva-aikaa muutenkin. Olihan se ainutlaatuinen kokemus ja elämys, mutta myönnän, etten sitä kaipaa yhtään. Voihan asia muuttua tulevaisuudessa, mutta juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt, koen, että elämä on parasta aikaa. Aivan tällaisena kuin se nyt on.

Meillä on kaikkea nyt, tai sille se tuntuu. Perhe-elämää, matkoja, vapautta sopivassa määrin, kun vauva ei sido liikaa, ihania yhteisleikkejä taaperon kanssa ja ennen kaikkea niitä paljon kaivattuja yöunia. Niillä tarkoitan putkeen nukuttuja öitä, enkä niitä katkonaisia muutaman tunnin surkeita unen pätkiä, jotka saivat minulle aikaan lähinnä päänsärkyä. Eihän kenenkään elämä ole koskaan täydellistä, mutta aika lähellä ollaan. 
Vauvavuoden perään haikailu voi muuttua siinä vaiheessa, kun Luca alkaa irtaantua minusta. Tällä hetkellä ollaan niin tiivis paketti vielä, että en edes uskoisi uuden vauvan mahtuvan elämäämme. Luca myös jostain syystä kertoo minulle vauvan nähtyään vaikka telkkarissa, ettei tykkää vauvasta tai ettei halua meille vauvaa. Tämä on outoa, koska asiasta ei ole puhuttu meillä lainkaan. Ymmärtääköhän poika, että vauva tavallaan veisi hänen sylipaikkansa äidin sylistä. Tai sitten sellaisen itseä vielä pienemmän ihmisen näkeminen on vain niin jännittävä juttu.

Olenkin tajunnut, että minä tulen haikailemaan taaperovuotta. Enpä olisi ikinä etukäteen uskonut näin sanovani, koska kaikki aina taivastelevat sen raskautta. Minusta on niin ihanaa leikkiä ja touhuta pääsääntöisesti rauhallisen poikamme kanssa, joka yllättää minua joka päivä positiivisesti hauskoilla jutuillaan. Olihan siinä vauvavuodessa puolensa, mutta minä en sitä aikaa kaipaa.

Parasta tässä hetkessä on, että toimimme yhteen perheenä ja teemme juttuja yhdessä. Sellaisia, joita vauvavuonna ei voinut kuvitellakaan. Minusta vauvavuosi oli lähinnä yhtä imettämistä, syöttämistä, vaipan vaihtoa ja kroonista väsymystä sekä oman ajan puutetta. Ehkä aika kultaa muistot ja joku päivä haikailen myös sitä vauva-aikaa, mutta nyt elämme onnellista arkea taaperomme kanssa. Näin on hyvä.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille ja voimia niin vauva- kuin taaperovuosien keskelle 😘

Ps: Postauksen kuva on pojan 1-vuotis kuvista. Ajalta, kun vauvavuosi oli virallisesti päättynyt ja ihmettelimme, että mitä seuraavaksi on luvassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *