Hae
Arjen suklaasuukkoja

Miten toivuin sektiosta ja raskaudesta (lähes) täydellisesti

Kaikkein tärkeintä on muistaa olla armollinen itselle ja antaa kehon rauhassa palautua entisiin mittoihin. Aloittaa lempeästi, kuunnella omaa vartaloa ja tehdä kevyesti vain sen verran kuin hyvälle tuntuu. On hyvä tiedostaa, miten suuren ihmeen oma keho on maailmaan luonut, ja millainen voimanponnistus sen on täytynyt olla vartalolle.

Ensimmäiset kuukaudet Lucan syntymän jälkeen meni minulla kuin sumussa, syöttöä, imetystä, vaipan vaihtoa ja uuden tulokkaan ihastelua. Eipä siinä paljoa jaksanut tai edes halunnut peiliin vilkuilla. Kun sitten aikaa oli hieman kulunut, niin huomasin jo paljon tapahtuneen vartalossani. Jälkisupistukset, jotka ovat niitä hyviä kipuja kohdun palautuessa, ja osittainen imetys sekä vauvan nostelu ja kantaminen olivat jo selvästi harjoittaneet syviä vatsalihaksiani ja palauttaneet vartaloni linjoja.

Olin palautumisesta jo silloin hyvilläni, mutta en ollut entiseni. Toki olin varautunut, että raskaus ja erityisesti sektio jättävät jälkensä. Silti jossain vaiheessa tuli olo, että tahdon vanhan itseni takaisin ja olla taas ikään kuin minä. Silloin ryhdyin aktiivisemmin toimiin. Tämä tarkoitti kävelylenkkien lisäämistä ja uinnin aloittamista. En uskaltanut edes ajatella vielä suorien vatsalihaksien harjoittamista. Aloin myös kiinnittämään ruokavalioon huomiota, koska ensimmäiset kuukaudet pojan maailmaan tulon jälkeen söin suklaata väsymykseeni. Hoidin yösyöttöjä hormonien ja sokerin voimalla, jota en voi suositella. Kroonisessa väsymyksessä sokeri alkaa vain koukuttamaan niin helposti. 

Lucan ollessa noin vuoden ikäinen aloin taas harrastamaan liikuntaa kunnolla ja rankemmin säännöllisesti. Huomasin, että vatsalihakset oli palautunut sektion jälkeen ja uskalsin kunnolla taas harjoitella niitä. Tähän vaikutti toki myös, että poika alkoi nukkua pitkiä ja säännöllisiä yöunia eli myös minä sain nukkua kunnolla. Siksi jaksoin taas aloittaa kunnon liikunnan. Näin jälkikäteen ajateltuna rankemman liikunnan olisi voinut kehon puolesta aloittaa aiemminkin, mutta olin sen verran väsynyt, etten vain jaksanut sitä tehdä.

Nyt pojan ollessa jo yli 2 vuotta, voin sanoa toipuneeni ja olevani taas ns. kunnossa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että vartaloni malli on jotenkin muuttunut raskauden myötä. Paino on entinen, mutta joistakin vaatteista huomaan pienen muutoksen. Tämä ei haittaa minua lainkaan. Tällä mennään ja olen onnellinen pienen pojan äiti. Sen maailman ihanimman pikkumiehen ja meille maailman suurimman ihmeen.

Ihanaa lauantai-iltaa ja viikonlopun jatkoa 😘

Dubain kauppakeskuksessa Lucan ensimmäisellä ulkomaanmatkalla 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *