Hae
Arjen suklaasuukkoja

Olenko uhkarohkea miniä vai moderni nykynainen asuessani anoppini naapurissa? – Näin järjestely käytännössä toimii

Tämä on sellainen aihe, jota on pidetty mielenkiintoisena juttuna aina siitä asti, kun kerroin aikeistamme muuttaa aivan anoppini naapuriin, joka on myös mieheni lapsuudenkoti. Miten tällainen asumisen järjestely toimii nykyaikana, näin minulta usein kysellään. Onko järjestely ahdistava vai arkea helpottava vai mahdollisesti molempia? Siksipä päätin kirjoittaa nyt tästä aiheesta. 
Ehdottomasti tämä on ollut hieno päätös ja molemmin puolin arkea helpottava. Molemmilla perheillä on naapuruudesta huolimatta täysin omat kodit, joihin kuuluu toisen kotirauhan ja yksityisyyden kunnioittaminen. Kuitenkin jos avun tarvetta ilmenee puolin tai toisin, niin sitä on saatavilla läheltä. Olen huomannut, että pelkästään tieto avun lähellä olosta on helpottavaa, kun tietää ettei ongelman ilmetessä ole lapsen kanssa yksin avuttomana. Mieheni kuitenkin työskentelee pitkiä työpäiviä, eikä hänen työnkuvansa ole lähelläkään perinteistä kahdeksasta neljään työtä.
Vauvavuotena tämä oli erityisen hienoa, enkä ymmärrä miten pienten vauvojen äidit pärjäävät ilman minkäänlaista tukiverkkoa. Lucan ei ole ikinä esimerkiksi tarvinnut kuunnella pölynimurin ääntä, koska poikaa on ollut helppoa kuljettaa kodin ja mummolan väliä unipussissa. Tai jos olen halunnut ex tempore vaikka käydä hierojalla, kampaajalla tai lounaalla tuulettamassa päätä, niin Lucan mummo on ollut lähellä auttamassa. 
Samoin nyt Lucan ollessa taapero on huomattavasti kivempaa tehdä kotitöitä tai muuten vain ottaa omaa aikaa, kun voi äkkiä viestittelyn jälkeen saattaa pojan mummolaan muutamaksi tunniksi. Siellä Lucalla ja hänen lähes saman ikäisellä serkkupojalla on omat mummolan lelut, vaipat ja muut hoitotarvikkeet, syöttötuoli sekä aivan kaikki muukin tarvittava. Lucan on siksi helppo olla molemmissa taloissa, koska leluja tai hoitotavaroita ei tarvitse kuljetella edestakaisin. 
Väitän myös, että parisuhteemme mieheni kanssa voi paremmin tämän järjestelyn ansiosta. Mielestäni on luksusta, että vaikka lauantai-iltana voi helposti laittaa pojan mummolaan leikkimään iltakylään ja me voimme mieheni kanssa saunoa ja syödä kaksin tai vaikka katsoa jonkun elokuvan. Treffi-ilta onnistuu samalla järjestelyllä ja monesti poika kylpee mummolassa, mummo laittaa hänet yökkäriin valmiiksi ja me sitten vain kannamme hänet sylissä kotiin nukkumaan. 
Avun saamisen lisäksi minusta on hienoa nähdä miten Luca leikkii samoissa metsissä ja leikkikentillä kuin oma mieheni lapsuusaikana. Onhan tässä jotain nostalgista ja jatkuvuuden tuntua, jota perheellisenä ja pienen lapsen äitinä osaa arvostaa. Pidän ajatuksesta, että Luca juurtuu mieheni lapsuuden maisemiin, emmekä ole täällä irrallisia. Itse kun olen kotoisin pohjoisemmasta Suomea, niin on mukavaa, kun puolison perhettä löytyy lähempää.
Kaiken kaikkiaan järjestely siis toimii hyvin kokonaisuutena ja pidän tätä todellisena arjen luksuksena näin pienten lasten vanhempien näkökulmasta. Tänäänkin Luca on menossa iltakylään mummolle ja me pääsemme mieheni kanssa Helsinkiin treffi-iltaa viettämään. 
Ihanaa viikonlopun jatkoa ja lauantai-iltaa kaikille 😘 

4 kommenttia

  1. Kirsti Kaija kirjoitti:

    Peukutan teidän ratkaisulle.
    Hyvää treffi-iltaa!
    Blogissani on haaste sinulle
    https://mummon-kirja.blogspot.com/2019/11/sinivalkoista-2019.html

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos Kirsti 😊 haaste vastaanotettu 👍

  3. Laura/ iloa, eloa! kirjoitti:

    Kuulostaa kyllä luksukselta! Vau! 🙂

  4. Suvi Maarit kirjoitti:

    Ihanaa on myös se, että mummosta on tullut todella läheinen Lucalle 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *