Hae
Arjen suklaasuukkoja

Sisäinen Frendien Monica -puoleni sai väistyä taaperon tultua taloon

Olen aikamoinen järjestelijä ja puhtauden rakastaja. Kotonamme jokaisella koristetyynylläkin on oma paikkansa ja asentonsa. Joku voisi luokitella minut pirttihirmuksi, mutta tällainen minä olen. Rentoudun puhtaassa ja siistissä kodissa, enkä ymmärrä sekasotkua. Mieheni tykkää tästä piirteestä minussa, onneksi, koska muuten avioliittomme voisi joutua koetukselle. Myönnettäköön, että joskus häntä ärsyttää, kun olen siivonnut jonkun tavaran paikalleen, jonka hän on tarkoituksella jättänyt esille tulevaa käyttöä varten. Tämä pienehkö ongelma on ratkaistu siten, että en koske työhuoneen pöydällä oleviin tavaroihin, paitsi pölyjen pyyhkimisen yhteydessä. Päivisin suljen työhuoneen oven, niin minun ei tarvitse katsella pöydällä lojuvia mappeja ja muita työtavaroita. Asia saatiin sovittua ja harmonia palasi parisuhteeseemme.

Näin kotimme siivousasiat toimi loistavasti. Kunnes Luca varttui taaperoksi ja herran jestas minkälainen pyörremyrsky hän osaa halutessaan olla. Aikani konttailin hänen perässään ja korjasin leluja, kirjoja ja ties mitä omalle paikalle, ennen kuin minun oli pakko nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa osittain järjestyksen suhteen. Olen joutunut opettelemaan asennetta, että kodissa saa näkyä elämisen jäljet ja että lelut kannattaa järjestellä viimeisen kerran vasta sitten, kun pikkumies on saatu höyhensaarille. Olen oppinut kantapään kautta mitä tarkoittaa sanonta, että lapset opettavat suuripiirteisyyttä.

Kotimme on edelleen perussiisti, mutta esimerkiksi olohuoneen keskilattialla ollut lasinen sohvapöytä on muuttanut seinän vierustalle, nurkkaan on ilmestynyt lelukori sekä painavat patsaat ja lattiakyntteliköt on siivottu turvallisempaan paikkaan. Isossa taulu tv:n ruudussa ja vitriinin lasiovissa on pieniä sormenjälkiä. Edistyksestäni kertoo se, että ne ovat minusta oikeasti söpöjä ja hymyilen niille, enkä enää putsaa niitä joka ikinen päivä pois. Välillä toki jynssään aivan kaiken puhtaaksi ja kiiltäväksi ja toivon, että järjestys säilyisi edes muutaman tunnin.

Mutta joo, Frendien Monica Geller sai lähteä meiltä taaperon muutettua taloon ja myös minä osaan nykyään olla hieman suuripiirteisempi siisteyden suhteen. Eihän tämä elämä niin vakavaa ole, että tarvitsisi kurtistella parin lattialla olevan sohvatyynyn vuoksi.

Ihanaa keskiviikon jatkoa, me lähdetään metrolla Helsinkiin Lucan kanssa minun siskoa ja Lucan kummitätiä katsomaan 😘

2 kommenttia

  1. Laura/ iloa, eloa! kirjoitti:

    Mäkin oon oppinut suurpiirteisyyttä lasten myötä 😀 Ei uskois enää, että oon ollut joskus koko ajan hinkkaamassa jotain nurkkaa.

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiva kuulla, että en ole ainoa siisteyshullu, mutta lasten kanssa saman katon alla eläessä on vain tiettyjen asioiden osattava antaa olla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *