Hae
Arjen suklaasuukkoja

Täyspitkän hoitovapaan ihana taaperokupla

Raskaana ollessani ajattelin, että olisin hoitovapaalla äitiysloman jatkoksi muutaman kuukauden siten, että poika menisi päiväkotiin vuoden iässä. Enpä silloin vielä tiennyt miten koko elämä muuttuu ja mitä äidin rakkaus on. En myöskään ymmärtänyt miten pieni lapsi on vuoden iässä ja miten tärkeä äidin syli on vielä siinä vaiheessa pienelle lapselle.

Hiljalleen vauvavuoden edetessä aloin tajuamaan, että meidän pojalle ja myös perheelle kokonaisuutena olisi parempi, että jäisin pidemmälle hoitovapaalle. Asiaan vaikutti myös paljon Lucan vierastus ja minussa kiinni oleminen. Työnantajani ymmärryksen kautta olen saanut jatkoa hoitovapaaseen ja se onkin venynyt nyt aivan täysimittaiseksi. Töihin olen palaamassa vasta syksyllä 1.9.2020.
Olen huomannut kaikki aiemmat ajatukset esimerkiksi siitä miten saisin ajan kulumaan kotona täysin vääriksi, jopa hieman huvittaviksi. Tällä hetkellä lähinnä ihmettelen miten töiden ohella sitten joskus ehdin tehdä kaiken muun ja olemaan myös läsnä lapselleni tarpeeksi. Meillä mennään aika lailla sata lasissa aamussa iltaan ja touhua sekä tohinaa positiivisessa mielessä riittää. Yhtään päivää en antaisi pois näistä vuosista ja olen onnellinen, että saan nähdä poikani kaikki kehityksen vaiheet, olla hänelle päivittäin tukena ja tehdä maailman arvokkainta työtä äitinä.

Vauvavuoden jälkeen meillä eletäänkin nyt ihanaa ja välillä toki myös hieman raskasta taaperokulpan vaihetta. Siihen kuuluu aamuiset kihertelyt sängyssä vaipan vaihdon lomassa, rakkaan Nalle Puhin etsintää (ilman sitä ei lähdetä minnekään), pitkät neuvottelut tietäväisen taaperon kanssa, pottakoulu ja halitteluja pitkin päivää. Meillä myös sylitellään paljon lukemisen yhteydessä ja muutenkin. On ihana huomata miten poika nauttii läheisyydestämme ja miten läheisyys antaa hänelle turvallisuuden tunnetta. 
Yksi hoitovapaan parhaista puolista ehdottomasti on, ettei aamulla tarvitse lähteä kotoa minnekään kiireellä, vaan taapero saa rauhassa heräillä yökkärissä ja syödä aamupalaa sekä leikkiä ennen kuin aletaan pukemaan päivävaatteita. Luca ilmoittaa monesti jo sängyssä millä lelulla haluaa aamun leikit aloittaa. Viime aikoina se on ollut kummien antama brion puinen junarata ja se onkin kasattuna olohuoneen matolle. Meillä siis leikitään aamulla paljon ja syödään aamupalaa hiljalleen siinä samalla. Se jos mikä on ihana tapa herätä uuteen päivään. Vastaavasti illalla ei ole kiire nukkumaan, kun aamulla saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
Kannustan kaikkia muitakin äitejä mahdollisuuksien mukaan olemaan kotona lapsen kanssa mahdollisimman pitkään ja nauttimaan omasta lapsesta, sillä meillä on siihen oikeus. Työt ei karkaa minnekään, vaan asia on päinvastoin, eläkeiän noustessa koko ajan.

Ihanaa tätä viikkoa, me ollaan taas kotona mummola reissun jälkeen, jossa pikkuinen nukahti ukin ja mummon sohvalle päivän leikkien jälkeen 😘

4 kommenttia

  1. Lasten ja hellan välissä kirjoitti:

    Ihana kirjoitus <3 ja niin totta. Työt ei karkaa mutta vuodet menee hujahtaen. Ihania hetkiä teidän arkeen.

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos, samoin sinne ❤

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Ihanasti kirjoitettu. Ihan samoin itse ajattelin ennakkoon, että vuoden iässä voisi lapsi mennä hoitoon. Nyt olen ollut putkeen jo yli 8 v kotona. Neljä lasta:) Esikoisella sujuu koulukin mahtavasti, vaikkei ikinä ollut hoidossa.

  4. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos, minäkään en usko päiväkodin olevan mikään pakollinen juttu lapselle. Koti on myös lapselle se maailman paras paikka ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *