Hae
Arjen suklaasuukkoja

Äidin pieni apulainen vai passattava keppostelija

Lucan kasvaessa vauvasta taaperoksi, olen alkanut hiljalleen huomaamaan hänessä tervetullutta kehitystä. Sen sijaan, että hän aamusta iltaan olisi täysin hoidettava, niin sanavarastoon kuuluvat jo sanat kiitos ja auttaa sekä Luca itse.

Välillä minusta tuntuu kuitenkin, että poika nauttii siitä, kun saa passauttaa ja juoksuttaa äitiä. Voihan siinä olla toki sitäkin, että pieni lapsi nauttii, kun saa huomiota ja hoivaa äidiltä. Etenkin iltaisin väsyneenä tämä piirre hänessä korostuu. Nukuttaessani poikaa saan aika monta kertaa kävellä sängyn ja keittiön väliä ennen kuin poika viimeisen kerran painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa. Käskyjä tulee yhtenään ja yleensä ollaan vailla mehua, vettä tai mammaa. Aivan kuin se olisi hänelle hauska leikki, joka naurattaa joka kerta, kun saa äidin nousemaan ja hakemaan milloin mitäkin.

Olen myös huomannut, että Luca on alkanut koettelemaan rajoja kanssani. Mikäli oma tahto ei heti tai ollenkaan mene läpi, niin hän yrittää vääntää pienen itkun kautta tahtoaan lävitse. Erityisesti suututtaa, jos joutuu rattaisiin istumaan eikä saa kävellä itse. Hyvä tietenkin, että poika on liikunnallinen ja nauttii liikkumisesta, mutta joskus kun on kiire jonnekin, niin hänet on pakko laittaa rattaisiin. Onhan oma tahto luonnollinen asia taaperon kehityksessä ja kuuluu asiaan. Välillä sitä vain on itse äitinä ihmeissään, kun saa monta tuntia neuvotella asioista päivän aikana.

Juoksuttamisleikin ja omien rajojen etsinnän vastapainoksi Luca on innokas auttamaan äitiä. Poika tyhjentää mielellään kanssani astianpesukonetta ja hän tietää minne esimerkiksi kauhat ja muoviastiat kuuluu laittaa. Samoin hän aina haluaa auttaa koirien ruokien antamisessa ja syönnin jälkeen tyhjien lautasten hakemisessa. Hellyttävää on myös, että Luca on jo kauan halunnut viedä käytetyn vaipan roskikseen ja laittaa vaatteet pyykkikoriin käytön jälkeen. Lisäksi hän auttaa minua pyykinpesukoneen täytössä ja koneen päälle laittaminen on myös tärkeätä saada tehdä. Niin pieniä tekoja, mutta valtavia harppauksia pienen elämässä.

Ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua 😘

2 kommenttia

  1. Kirsti Kaija kirjoitti:

    Kirjoitat niin sydämeen käyvästi lapsen kehityksen eri puolista.
    Luca kuulostaa aivan ikäiseltään kaverilta.
    Oikein mukavaa viikonloppua teille!

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos, samoin sinne 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *